Ovatko sinun ja miehesi vanhemmat tekemissä

synttäreilläkään. Eivät siis välttele toisiaan, mutta yleensä osuvat eri päivinä tulemaan.



Joulukukat ja -kortit toisilleen jouluna lähettävät minun ja mieheni välityksellä. Siinäpä se :)

ei mitenkään säännöllisesti mutta kuitenkin. Tai siis mulla on vaan anoppi

Aiemmassa suhteessani olivat, aloin seurustelemaan 21-vuotiaana ja kokoonnuttiin välillä meille juhlimaan (mä ja mies, molempien vanhemmat ja sisarukset), tai muihin isompiin juhliin kutsuttiin luonnollisesti molempien vanhemmat.



Nyt on toinen vanhemmistani kuollut ja nykyisen mieheni vanhemmat ovat eronneet, me olemme keski-ikää lähestyviä ja olleet yhdessä 3 vuotta, eivätkä vanhempamme ole koskaan tavanneet... =D Asuvat sen verran kaukana eikä meillä ole mitään juhliakaan ollut, parina olemme vierailleet kaikkien 3 luona joitakin kertoja, mutta onpahan tuo omakin yhteydenpitoni (siinä kuin miehenkin) aika vähänlaista sinne suuntaan. Ei mitään riitoja tms., on vaan niin siinä omassa elämässä kiinni.



Ensi vuonna meillä on häät, viimeistään silloin tapaavat! =D

Ei muuten. Eikä musta muuta tarvitsekaan :)

Toisen vanhemmat eivät ole millään lailla osallisia elämässämme, ei vierailla, käydä juhlissa eikä olla puheväleissä.



Olisi täysin järjetöntä jos tällaisessa tilanteessa vanhemmat olisivat tekemisissä keskenään.

tulevat kyllä toimeen oikein hyvin, mutta tapaavat tosiaan vaan lasten synttäreillä yms.

Miehen vanhemmat kutsui mun vanhempia kylään, muttei vanhempiani kiinnostanut yhtään. Molemmat vanhemmat kuitenkin yhtälailla yksinäisiä ja toiset heistä vielä ongelmaisia.

joulukortit lähettävät puolin ja toisin. Tapaavat ehkä kerran vuodessa, kun miehen vanhemmat käyvät meillä. Ei heillä ole mitään yhteistä, muuta kuin lapsenlapset :)

eikä se haittaa miestäni tai minua,

aivan oma asiansa, jos haluavat tutustua toisiinsa tai eivät.

Meidän äidit on hyvät kaverit ja tekevät kaikenlaista yhdessä. Isät ovat kuolleet.

Eivät ole koskaan tavanneetkaan.

asuvat niin kaukana toisistaan. Kahvilla käyvät jos sattuvat samaalle paikakunnalle.

Eivät ehkä viikoittain eikä välttämättä joka kuukausi mutta kyllä ne joskus silloin tällöin ovat keskenään tekemisissä ilman mitään sen suurempia juhlia.. asutaan kaikki 15km säteellä toisistamme.. Enemmän ehkä mieheni, appeni ja isäni ja veljeni ovat tekemisissä muutenkin, osittain työasioissa.. joskus saattavat saunoa porukassa tai vierailla toistensta mökeillä kerran kesässä..

Mieheni vanhemmat eivät hyväksy minuakaan eivätkä ole kuin kerran nähneet saati että haluaisivat nähdä vanhempani jotka tosin asuvatkin ulkomailla. Mies käy lasten kanssa vanhemmillaan yksin koska hänen äitinsä ei halua nähdä "sitä lumppua" eli minua talossaan. Hänellä on myös pakkomielteinen uskomus siitä että vanhempi poikamme ei ole hänen poikansa lapsi lainkaan. Miehelle paasaa joka kerta että joko olet eroamassa siitä lumpusta ja otat jonkun kunnon naisen vaikka täältä kotipaikkakunnalta.

Tapasivat ensimmäisen kerran toisensa, kun ehdittiin olla jo yli 10 vuotta miehen kanssa yhdessä...

En minä ainakaan ole tuollaista osannut edes ajatella, saati kaivata.

Jo aikoinaan, kun itse olin lapsi, oltiin joko äidin kotitilalla heidä suvun juhlissa ja äidin sisarusten perheiden kanssa viettämässä vapaita ja lomia,

ja samoin vuorollaan isän kotona.

Isäni ja äitini olivat eri paikkakunnilta, äiti 8-lapsisesta perheestä ja isäni 7-lapsisesta perheestä. Liekö mummoni ja ukkini tavanneet muutoin lainkaan paitsi vanhempieni häissä sekä minun ja sisarusteni kastajaisissa, en tiedä. Ainakaan sellaisesta ei ole muistikuvia.

samoin oma äitini. Mieheni ja isäni pitävät yhteyttä muulloinkin, kuin vain lapseni merkkipäivänä ym.

Eivät ole koskaan tavanneetkaan. Asuvat eri maissa, eikä ole yhteistä kieltä.



Olemme asuneet yhdessä 8 vuotta ja tuosta vanhempien tapaamisesta on kyllä ollut puhetta, mutta en jaksaisi sitä hössötystä ja tulkkailua.

istuskella samalla pilvellä :)

lähinnä lasten synttäreillä ja sen lisäksi ehkä kerran pari vuodessa esim. käyvät toistensa mökeillä tms. Olemme joskus miehen kanssa mukana, joskus ovat vain keskenään. Ei heillä ole hirveästi yhteistä muutakuin lapsenlapset, enkä oikeastaan välittäisi että ovat missään tekemisissä, koska äidilläni on paha tapa juoruilla minun/meidän asioista anopilleni, jonka kanssa ei olla niin läheisiä. Toisaalta vanhempani ovat vähän yksinäisiä, joten kiva että heillä on joskus muutakin seuraa kuin omat lapset/lapsenlapset.