Miten toipua uupumuksesta, kun kotona on pikkulapsiarki?
Kysymys otsikossa. Miten toipua uupumuksesta (syynä työssä ja lapsiarjessa tapahtunut uupuminen), kun kotona on pikkulapsiarki? Jälkikasvu ei päiväkotipäivän jälkeen ymmärrä, miksi äiti kaipaisi lepoa.
Mietinkin, miten uupumuksesta toipuminen sujuu, kun kotiasiat on hoidettava yhdessä puolison kanssa ja lapset vaativat paljon? Haluaisin kuulla kokemuksista, joissa uupumuksesta voisi toipua kotona, vaikka pikkulapsiarki pyörii samalla? Tukiverkkoja ei ole, joten ei ole mahdollista pyytää esim. isovanhempia tai ystäviä avuksi.
Kommentit (11)
Eipä mitenkään muuten kuin pieninä palasina. Alan pikkuhiljaa toeta kun kotona asuu enää nuorimmainen.
Omalla kohdalla on ollut pakko todeta, että tiettyinä iltoina en ole iltapuuhien aikaan kotona. En yksinkertaisesti saa olla rauhassa. Huhuillaan äidin perään, vaikka isäkin ne asiat voi hoitaa.
Sanoisin siis, että ala viettämään enemmän aikaa pois kotoa. Mene kävelylle, kirjastoon tai mikä ikinä nyt sinusta mukavaa onkaan.
Netissä roikkuminen auttaa. Känny kädessä koko ajan valittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Netissä roikkuminen auttaa. Känny kädessä koko ajan valittaminen.
Niiin tämä 🥰😍😘
Vuorotellen. Isä hoitaa lapsia ja äiti nukkumaan.
Selkeämpi työnjako kotona. Ma, ke ja pe mies ottaa kopin lasten iltahommista ja kotitöistä, ti ja to sinä. Viikonloppuaamut niin, että la aamuna lepää toinen ja su aamuna toinen.
Ja se, jonka vuoro on hoitaa lapset ja koti, niin pitää niistä huolen. Ei niin, että sinä tiistaina ja torstaina esivalmistelet miehen vahtivuoroille ruoat ja peset pyykit, jotka miehellä jäi edellispäivänä pesemättä.
Vierailija kirjoitti:
Lepo ei hoida uupumusta.
Ei, mutta sitäkin tarvitaan toipumisen aluksi. Toipumisen avain on kuitenkin pysyvien muutosten tekeminen.
Viinitonkka päivässä on hyvä alku
Vierailija kirjoitti:
Netissä roikkuminen auttaa. Känny kädessä koko ajan valittaminen.
Siinä vaiheessa kun ihminen on todella väsynyt, hän ei juurikaan saa enää muuta aikaiseksi kuin ihmetellä. Olisitpa nähnyt meidät opettajat taas vikalla kouluviikolla. Istuttiin pää pyörryksissä päivittelemässä, eikä mistään tekemisestä tullut enää mitään.
Sano ukolles, että hoida sinä nyt kaikki että minä en pysty nyt.