Juhannus 2026 taputeltu. Kaikki hyvin, menikö jotain pieleen, oliko vieraasi törkeä, riitelittekö kumppanin kanssa?

Ap voi aloittaa. Positiivista: hyvä ruoka, ihana ilma. Ei riitoja miehen kanssa, eikä mokia. Negatiivistä: anoppi vois joskus pitää leipäläpensä kiinni ja kommentoida vain neuvoa kysyttäessä.

Päätimme puolison kanssa, että jatkamme sittenkin suhdetta. Ja ettei erosta puhuta enää ikinä.

Ei draamoja, odotuksia eikä pettymyksiä, kun yksin vietin. Ei valittamista, mietin useamman kerran olisinko halunnut olla jossain muualla niin en pystynyt keksimään. 

Juhannusaattona tehtiin miehen kanssa remonttia, grillattiin ja syötiin hyvin. Juhannuspäivän aamuyöllä mies lähti töihin, olen jatkanut remonttia ja syönyt pääasiassa puuroa ja jäätelöä 😀 Hyvin on siis mennyt. Miehellä töissä pari kroppakeikkaa, mutta se on normaalia.

Vietin ehkä viimeisen juhannuksen rakkaani kanssa.

Miten sun mies kestää noita kroppakeikkoja?

Vierailija kirjoitti:

Vietin ehkä viimeisen juhannuksen rakkaani kanssa.

Ero vai jotain muuta?

Hyvin meni. Raitis kaupunkijuhannus. On todella miellyttävää kun on saanut alkoholin elämästä pois. 

Kesäflunssa ei ihan pahaksi pahentunut, vain juhannus meni mutta kesä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Miten sun mies kestää noita kroppakeikkoja?

Valitettavaa, mutta totta, niin kaikkeen tottuu. Myös kroppakeikkoihin. Niihin pitää suhtautua riittävän etäisesti, etteivät tapaukset jää häiritsemään liikaa. Kokemusta siis itsellänikin.

Miehellä kaikkein pahimmin on kolahtanut pienen vauvan kuolema. Tietysti. Silloin näin heti hänestä että jotain ikävää on töissä tapahtunut, kun hän tuli töistä. Vaikka ei ollut itkenyt, puhui aivan muuta asiaa, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vietin ehkä viimeisen juhannuksen rakkaani kanssa.

Ero vai jotain muuta?

Paha sairaus.

Koko juhannuksen vietin yksin. Yhtä tappelua ja inttämistä oli itseni kanssa kaikista asioista.

Olipa erilainen juhannus. Mökille tultiin perheen kanssa. Teineillä kavereita mukana. Pelattiin, syötiin, saunotttiin, uitiin... semmoista tyypillistä. Ehkä vähän jo tylsääkin, kun muksut teki omiaan, mies nikkaroi, mulla ei mitään omaa projektia.. ruuanlaittoon kyllästyin. Mua ehkä vähän alkoi jo kiukuttaa muuten vaan koko touhu. ;)

Sitten lauantai-iltana soi puhelin. Työkaveri oli samalla suunnalla sukuloimassa ja he tarvitsi nyt hätäseen yöpaikan... Uhka tai mahdollisuus, mutta kyllähän mä autan. Tervetuloa!

Heillä oli mennyt sukulaisten kanssa suksia ristin. Suku oli rankassa kännissä monta päivää ja näillä kaikki vastuu ruuista tms. plus kännisekoilut. Kiitti nyt riitti.

Heillä teini-ikäisiä mukana ja "lähi" Lidl paistopiste! Oli nakkipiiloa, pitsaa, croisanttia, korvapuustia, omenataskua... herranen aika, että se sitä tavaraa riitti! :D saatiin runsas yöpala ja brunsillekin riitti. Oli kuulemma lähtenyt puoleen hintaan kaikki ja hehän osti. Oli limuja, kasviksia, makkaroita.. Yllärit eivät tulleet kahta kättä heilutellen. 

Yllärivieraat olivat aivan mahtava piristys tällä kertaa. Tuntu, että koko seutu puhkesi eloon. Rupateltiin kahvitellen ja mässyttäen pitkään yöhön. Olisin pitänyt pidempäänkin, mutta heillä on huomisesta muuta sovittua. Lähtivät äskettäin. 

Ensimmäinen juhannus yli kymmeneen vuoteen kun olin sinkku niin en muistanutkaan kuinka hyvä ja mukava tämä juhla voi olla kun ei tarvinut olla koko juhannusta kuskina kiertämässä ihmisillä jotka ei edes minua sinne halunnut ja sai tehdö mitä itse hakusi. Kyllä sinkkuna elämä on niin paljon parempaa, helpompaa ja halvempaa kuin se on varattuna suomalaisen naisen kanssa