Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, hankkisitteko lapsia tilanteessani?
20.06.2026 |
En ole ikinä ollut kovin äidillinen, eikä mikään hoivavietti tai vauvakuume ole aktivoitunut vaikka viimevuosina pari kaveria on saanut lapsia ja olen näitä hoitanutkin. Oma lapsuuteni oli aika sekava, vanhempani olivat pahimman luokan evvk-vanhempia ja alan vasta nyt kolmenkympin ovella tajuta miten per.seestä lapsuudenperheeni on ollut. Nykypäivänä kyseessä olisi ollut ihan suoraviivainen sossukeissi. Tästä(kin) johtuen olen stressiherkkä ja kuormitun herkästi. Lemmikkejä ei ole, juuri niiden sitovuuden ja stressaavuuden takia.
En kestä univajetta yhtään ja olen muokannut elämästäni sellaisen että saan varmasti aina tarpeeksi unta. Teininä oli unettomuusjakso ja oli hiuskarvan varassa etten joutunut osastolle, aloin hallusinoida.
Kummallisten terveysvaivojeni lista on pitkä ja moni vaiva on alkanut helpottaa oikeasti vasta tuolla parinkympin puolenvälin tienoilla. Jos raskaudesta jäisi jotain pysyvää haittaa, sekoaisin kun sain vain muutaman terveen vuoden elämässäni.
Nyt puoliso alkaa vihjailla lapsiasialla ja aikaisemmin olen kokenut sen sellaiseksi itsestäänselväksi asiaksi että joskus tottakai, mutta oikeasti, onkohan siinä tilanteessani järkeä?
Kommentit (13)
Jos epäröit, niin älä tee. Lapsia pitä haluta oikeasti, muuten vanhemmuus on tuskaisaa sekä itsellesi että lapsellesi. Miehen osallistumisen varaan ei omaa jaksamista kannata rakentaa, sillä siippa voi päättää häipyä vastuusta takavasemmalle, vaikka miten lupailee osallistumista. Tuttuakin tutumpi on tilanne, jossa nainen jää yksin kantamasn kaiken vastuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hankkisi. Miksi sinulla on puoliso? Taustani on suurinpiirtein sama kuin sinun. Äitini ja isäni - kumpikaan ei ymmärrä mitään empatiasta tai toisen kuuntelemisesta ja lapset eivät heitä kiinnosta pätkääkään, ellei niitä voi sitten jotenkin hyväksikäyttää. Itsekin tiedät mitä tunnet. Itse en ole erityisen lapsirakas, eläinrakas kyllä. Tein jo nuorena päätöken, etten mene naimisiin.
IHmettelen oikeasti, miksi puhut puolisosta tuommoisella taustalla? Kai sinä itse tiedät parhaiten, mitä tunnet? Menitkö naimisiin, koska ympäristösi pitää avioliittoa itsestäänselvyytenä? Äitiydestä ei tulisi helppoa. Se tulee lisäksi jatkumaan hautaan, ei vain seuraavaa20 vuotta
Toisaalta: Koskaan ei ole hyvä hetki eikä näitä asioita järjellä perustella
Ehkä en ja tästä pitää nyt puhua suoraan kumppanin kanssa. Jos hän ehdottomasti haluaa lapsen niin ero on ainoa vaihtoehto.
Mulla vähän samanlainen tarina. Elimistöni ei kestä enää stressiä. Unettomista öistä seuraa nykyään kova romahdus.
Olen päätynyt siihen lopputulokseen, että en aio hankkia lapsia. Varmasti lapsesta olisi iloakin, mutta mun hermosto on pilattu jo lapsena, joska jouduin elämään aina taistele tai pakene tilassa. Se aiheuttaa omat hankaluutensa. Joten miksi tekisin elämästäni tarkoituksella hankalampaa? Kun ei tiedä millainen lapsi sieltä putkahtaa. Kaverilla oli lapsi, joka ei nukkunut ensimmäiseen kahteen vuoteen vatsavaivojen vuoksi kuin muutaman tunnin kerrallaan ja sekin vain sylissä. Mähän kuolisin johonkin sydäriin, jos mulle tulis tuollainen lapsi.
Toisekseen, miesten vastuunkantoon ei voi luottaa. Lähipiirissä useita äitejä, jotka ovat käytännössä yksin vastuussa vauvasta. Vaikka miehet oli niitä, jotka lapsia halusivat ja lupailivat kuun taivaalta. Sitten, kun vauva syntyi, niin ei kiinnostanutkaan valvoa öitä tai rauhoitella itkevää vauvaa.
Isä voi Suomessa luistaa huoltajan vastuista varsin helposti. Silloin äidin on huolehdittava lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En hankkisi. Miksi sinulla on puoliso? Taustani on suurinpiirtein sama kuin sinun. Äitini ja isäni - kumpikaan ei ymmärrä mitään empatiasta tai toisen kuuntelemisesta ja lapset eivät heitä kiinnosta pätkääkään, ellei niitä voi sitten jotenkin hyväksikäyttää. Itsekin tiedät mitä tunnet. Itse en ole erityisen lapsirakas, eläinrakas kyllä. Tein jo nuorena päätöken, etten mene naimisiin.
IHmettelen oikeasti, miksi puhut puolisosta tuommoisella taustalla? Kai sinä itse tiedät parhaiten, mitä tunnet? Menitkö naimisiin, koska ympäristösi pitää avioliittoa itsestäänselvyytenä? Äitiydestä ei tulisi helppoa. Se tulee lisäksi jatkumaan hautaan, ei vain seuraavaa20 vuotta
Nyt en ymmärrä. Miksi minulla ei voisi olla puolisoa? Siis onko tässä nyt se idea että ns. huonolla taustalla ei saisi alkaa parisuhteeseen? Olen ollut yhdessä puolisoni kanssa pitkään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voit katkaista sukupolvien kierteen ja tarjota lapsellesi rakastavan, ehjän kodin.
Tai sitten voit katkaista sukupolvien kierteen ja keskittyä itseesi ja omaan hyvinvointiisi ja siihen, miten voit tehdä ympäristöstäsi paremman paikan ja auttaa myös muita. Lapsia siihen ei tarvita.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos epäröit, niin älä tee. Lapsia pitä haluta oikeasti, muuten vanhemmuus on tuskaisaa sekä itsellesi että lapsellesi. Miehen osallistumisen varaan ei omaa jaksamista kannata rakentaa, sillä siippa voi päättää häipyä vastuusta takavasemmalle, vaikka miten lupailee osallistumista. Tuttuakin tutumpi on tilanne, jossa nainen jää yksin kantamasn kaiken vastuun.
Itsekin sitä mieltä, että älä tee, jos et oikeasti itse halua.
Jos teet puolison mieliksi, niin on valitettavan mahdollista juuri tuo, että puoliso kokeekin tilanteen liian raskaaksi ja sitten oletkin yksin vastuussa.
Paras hommata lapsi jos on jokin perheyritys missä oppii jo lapsena tärkeitä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä hanki lapsia. Tilanteesi ei ole suotuisa. Olen pahoillani.
Voit katkaista sukupolvien kierteen ja tarjota lapsellesi rakastavan, ehjän kodin.