Olen ollut 9-vuotiaasta asti ulkopuolinen jokaisessa porukassa

Vanhempien aiheuttama juttu. 

Ihan mikä vain saa sinut tuntemaan itsesi pitemmäksi/lyhyemmäksi/laihemmaksi.

Ehei. Sä käperryt itsesäälin ihanaan viittaan, joka haisee niin pahalta, että karkottaa kaikki.

No olet jokupäivä numero yksi , maailma on täynnä kusipää ihmisiä, ehkäpä löydät sieltä ihmisen joka sanoo tule mennään  ja on oikea vie sinut sinne ,,,,,,,,,,,,,,,?

Voi olla erityisherkkyyttä tai jotain muuta. Elaine Aron on kirjoittanut em. aiheesta. 

Sama mulla. Itse olen näennäisesti sosiaalinen (ts. sivusta seuraaja saattaa pikaisella vilkauksella ajatella että tulen helposti ihmisten kanssa toimeen), mutta todellisuudessa kuitenkin aika sulkeutunut. Joskus nuorempana ihmettelin vähän, että miksi muilla onnistuu porukkaan mukaan pääseminen ja minulla ei. Sitten tajusin, että ystäväni joka pääsi paljon helpommin mukaan eri piireihin, kaveerasi aika sujuvasti monien eri ihmisten kanssa. Itse taas pidin ihmiset loitommalla, en jaksanut pitkään heidän seuraansa, joten siitä löytyi selitys. 

Minkä ikäinen olet? Mulla oli samaa suunnilleen elämän ekat 19 vuotta, sittemmin olen hyvin solahtanut erilaisiin porukoihin. Kaikissa ei natsaa eikä siinä ole välttämättä mitään henkilökohtaista, tai jos on, ei sellaiseen ryhmään kannata jäädä.

No mulla toi alkoi noin 5 vuotiaana. Siitä lähtien ollut ulkopuolinen. Eli 35 vuotta. Ei enää jaksa. Pakko vaan hyväksyä että on koko elämän yksin.

Kiltit ja kunnolliset miehet kärsivät tästä samasta asiasta 99.99% varmuudella..

Koska olet sivistymätön. Et tiedä mistään mitään tai toisten ihmisten vuorovaikutuksen lukemisesta, niin jäät aina yksin. Näitä muiden syyttelijöitä on niin nähty. Kehityshäiriö, jota ei voi mitenkään korjata ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Sama mulla. Itse olen näennäisesti sosiaalinen (ts. sivusta seuraaja saattaa pikaisella vilkauksella ajatella että tulen helposti ihmisten kanssa toimeen), mutta todellisuudessa kuitenkin aika sulkeutunut. Joskus nuorempana ihmettelin vähän, että miksi muilla onnistuu porukkaan mukaan pääseminen ja minulla ei. Sitten tajusin, että ystäväni joka pääsi paljon helpommin mukaan eri piireihin, kaveerasi aika sujuvasti monien eri ihmisten kanssa. Itse taas pidin ihmiset loitommalla, en jaksanut pitkään heidän seuraansa, joten siitä löytyi selitys. 

Koska olet liian itsekeskeinen. Vika ei ole muissa.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla erityisherkkyyttä tai jotain muuta. Elaine Aron on kirjoittanut em. aiheesta. 

Erityisherkkyys = kehityshäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama mulla. Itse olen näennäisesti sosiaalinen (ts. sivusta seuraaja saattaa pikaisella vilkauksella ajatella että tulen helposti ihmisten kanssa toimeen), mutta todellisuudessa kuitenkin aika sulkeutunut. Joskus nuorempana ihmettelin vähän, että miksi muilla onnistuu porukkaan mukaan pääseminen ja minulla ei. Sitten tajusin, että ystäväni joka pääsi paljon helpommin mukaan eri piireihin, kaveerasi aika sujuvasti monien eri ihmisten kanssa. Itse taas pidin ihmiset loitommalla, en jaksanut pitkään heidän seuraansa, joten siitä löytyi selitys. 

Koska olet liian itsekeskeinen. Vika ei ole muissa.

Ei tietenkään ole muissa. Kirjoituksessanihan totesin, että itse en jaksanut muiden seuraa. Miksi ajattelet sen johtuvan itsekeskeisyydestä? Mainitsemani sulkeutuneisuushan voi hyvinkin johtua vaikkapa jonkin sortin arkuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla erityisherkkyyttä tai jotain muuta. Elaine Aron on kirjoittanut em. aiheesta. 

Erityisherkkyys = kehityshäiriö.

No oletetaan hetki, että olet oikeassa ja se on kehityshäiriö. Entä sitten? 

Sama homma.

Peruskoulussa ei kiinnostanut mopot ja tupakanpoltto ->ulkopuolinen

Lukiossa ei kiinnostanut biletys -> ulkopuolinen.

Ymmärrän, se on vaikea tunne.