Muista elää tämäkin päivä niinkuin se olisi viimeisesi

jos tämä olisi viimeinen päiväni, en TODELLAKAAN tuhlaisi siitä 8 tuntia pönöttämällä tässä työpöydän äärellä. Ja nyt sitten pitäisi vaan sännätä hiiteen ja huikata esimiehelle ovelta, että hei tää saattaa olla mun viimeinen päivä, heippa vaan!

Elämän rajallisuuden tajuaa vasta, kun jotain kauheaa tapahtuu yhtäkkiä. Miehelleni se tapahtui silloin, kun hänen isänsä kuoli äkkiarvaamatta. Nyt mieheni elää juuri noin. (Ja parisuhde on parantunut huomattavasti. Mies on ihan eri ihminen.)



Myös lintuinfluenssa on kahden muutoksen päässä helposti tarttuvaksi ja yli puolet tappavasta muodosta. Siitä vaan ei puhuta. EI jakseta ajatella moista.



Tämä elämän turvallisuus on harhaa. Ajat uudella autolla mukavasti, etkä tajuakaan, miten lähellä kuolema vaanii, jos tulee virheliikkeitä.

Eläkkeelle päästyä moni huomaa, miten turhaa kaikki päteminen työssä onkaan ollut. Ei oma työpanos ollutkaan korvaamaton.



Työ on työtä ja se on hoidettava hyvin, mutta oikeat asiat ovat tärkeitä. Rakkaat ennen kaikkea. Työ ei oikeasti ole mitenkään tärkeä asia elämässäni, vaikka hoidan sen asiallisesti. Olen akateeminen.

sairastuvat kuolemanvakavasti ja sitten tajuavat, että hukkaan heitettyä aikaa on ollut todella paljon.



Alkavat nauttia perheestä, luonnosta yms tavallisesta. Eivät enää kurkota tähtiä taivaalta ja uutta kallista autoa.

Ei ole väliä miten saavutat onnellisuuden, mutta onnellisia aikoja tuskin katuu.

Jos uskoisin oikeasti että tämä olisi viimeinen päiväni, lähtisin töistä samantien ja menisin Alkon ja herkkukaupan kautta kotiin ja siellä söisin ja joisin itseni humalaan ja ähkyyn. Mutta nyt kun pidän todennäköisenä että elämä tulee vähän tätä päivää pidempään jatkumaan niin ymmärrän ettei noin kannata tehdä vaan huolehtia että vakituinen työpaikka pysyy enkä liho muodottomaksi tai tuhoa maksaa juomalla.