Meidän 5-vuotias ei halua mennä eskariin, koska pelkää tekevänsä jotain väärin.

Meidän esikoinen keksi myös ihan hirveän kynnyksen eskariin menosta. Seuraavan kanssa osattiin jo. Ei juuri asiasta puhuttu. Eli unohtakaa koko juttu.



Kuuntelet tietenkin kun lapsi sinulle asiasta puhuu. Ja kerrot, että esikoulu on ihan oppimista varten, eikä sinne mennessä mitään osata. Ja vaihdat puheen aihetta. Etkä itse koskaan aloita puhumaan eskarista. Ja hiljennät myös sukulaiset. Ei 5-v:n tarvi vielä mitään eskaria miettiä, kunhan leikkii nyt leikkejään rauhassa.

Eli me annetaan asian olla. Ehkä vaihdos pph:lta eskariin onkin se juttu tässä...



ap

Puhu myös pph:lle asiasta. Hän voi huomaamattaan puhua, että tämä ja tämä pitää osata ko menee eskariin...

Lapsi on tarhassa, jonka yhteydessä on eskari. Eli käytännössä juuri mikään ei tule muuttumaan. VASU:ssa syksyllä lto puhui jo lapsen perfektionismistä ja kuinka se vaikuttaa tarhassa toimimiseen.



Toisaalta tuohan se jotain hyvääkin. Lapsi on todella tarkka ja jaksaa keskittyä pitkiäkin aikoja. Toisaalta ottaa ihan naurettavan paljon paineita esim askarteluista joita tarhassa tehdään. Haluaa tehdä kaiken niin tarkkaan ja hyvin että aikaa menee huomattavasti kauemmin kuin muilla. Vapaan leikin aika vähenee ja lapsi on jo oppinut inhoamaan askartelua :(



Tyttö rakastaa tehtäviä. Sekä tehtäväkirjoja että niitä joita tekevät tarhassa kerran viikossa. On niissä myös todella hyvä. Nyt on kuitenkin saanut päähänsä että ehkä ei pärjääkkään eskarissa kun kaveri oli kertonut että siellä tehdään neljä tehtävää päivässä. Samoin pelkää jo nyt kouluun menoa, koska ei kuulemma tiedä koulun sääntöjä ja saattaisi tehdä vahingossa jotain väärin.



Ollaan yritetty puhua asiasta. Kerrottu kuinka aina ei tarvitse eikä voikkaan olla paras. Että koulussa säännöt ovat aika samanlaisia kuin tarhassa ja kyllä siellä kerrotaan miten pitää toimia. Parhaiten tyttöä on tuntunut auttavan se kun on saanut kertoa mikä pelottaa ja sitten on mietitty niitä seurauksia jne.



Esimerkiksi siitä koulusta on mietitty niitä sääntöjä ja puhuttu siitä mitä tapahtuu jos niitä vahingossa rikkoo ja kerrottu myös että virheistä oppii ja me olemme aika tukena vaikka joskus jotain typerää tekisikin. (olen myös kertonut siitä kuinka itse joskus aikoinaan jouduin jälki-istuntoon ja kuinka se ei niin vakavaa ollutkaan) Eskarista mietittiin sitä mitä käy jos joku tehtävä jääkin tekemättä.



Olen yrittänyt tukea lapsen itsetuntoa ja kehua paljon. Nämä pelot tuntuvat menevän kausissa. Nyt on mennyt kohta kuukausi ilman että lapsi olisi ainakaan puhunut peloistaan ja muutenkin on vaikuttanut iloiselta ja luottavaiselta.



Tulevaisuus kyllä mietityttää paljon. Miten tukea lasta ja kasvattaa itsetuntoa? Miten kannustaa koulunkäyntiin ja opiskeluun ilman että vaatimukset kasvavat lapsen päässä järjettömiksi? Miten tukea pettymyksissä ja siinä kun ei osaakkaan? Toivoisin että tämä on joku kausi, mutta näitä piirteitä on kyllä ollut jo ihan pienestä asti, joten taitaa olla turha toivo.

oli niin menossa eskariin, että kielsi tätejä auttamasta vedoten siihen kuulemma että pitää osata koska menee eskariin.

Ei kai jännittänyt eskaria niin pahasti, mutta uudet asiat ovat vaikeita. On tarkka ja tunnollinen, tykkää tutusta ja turvallisesta, sekä epäonnistuminen pelottaa.



On aina korostettu että asioita ei tarvi osata, vaan niitä opetellaan koulussa (sisältää eskarin, peruskoulun, uimakoulun yms.). On puhuttu että kaikki eivät osaa kaikkea, mutta yrittää pitää. Eikä tarvitse olla paras ja virheitä saa tehdä, niistä jopa oppii. Yhtenä tärkeänä asiana olemme yrittäneet viestiä että saa ja pitää pyytää apua esim. opettajalta/ohjaajilta kun sellaista tarvitsee.



Uudet tilanteet tyttö on mennyt aina kaverien tuella:) Ja siinä ajan saatossa olen nähnyt yhtä nuivasti tuntemattomaan/uuteen suhtautuvia kavereita, jopa paljon pahempiakin. Pahin on myös helpottanut ajan myötä. Tyttö on nyt 10v ja vaikka jännittääkin asioita etukäteen, niin se ei lamauta. Enää ei tarvitse niin pitkäaikaista tukeakaan valmisteluun etukäteen. On myös oppinut kilpaharrastuksen myötä että jännittämisessä on positiivisia puolia (tulosten suhteen).



Meillä myös haettu lapselle sopiva määrä tilanteita missä harjotella pelkojaan/jännittämistään osaamisestaan koulun ulkopuolellakin. Niissä on se positiivinen puoli että ollaan voitu olla usein lapsen lähellä tukemassa ja vähintään viemässä ja katsomassa lasta (näytetty peukkua sieltä sivusta ja hymyilty). Silloin on myös nähnyt oman lapsen toiminnan ja reaktiot, jolloin tietää paremmin mistä puristaa ja miten auttaa lasta että tilanne olisi lapselle helpompi.



Pelottavista asioista on juteltu lapsen kanssa etukäteen ja kerrottu kuinka muutkin jännittävät (annettu konkreettisia esimerkkejä). Jälkikäteen ollaan aina kehuttu lasta oli suoritus millainen tahansa. Tyttö kuitenkin asettaa itse riman korkealle ja jos jää sen alle, niin on mennyt huonosti. Mutta kummasti se suoritus on aina ollut hyvä, useinmiten todella hyvä. Tällöin me vanhemmat suhteutamme hänen osaamisensa ja on oppinut jo itsekin ymmärtämään tasonsa. Eli ainakin keskittyy ja ottaa tosissaan.



Ja juu meillä on kolme lasta, mutta vain tällä yhdellä näitä oireita. Ne kaksi muuta ovat ainaisesti osallistumassa haluamiinsa juttuihin heti ensimmäisinä ja ottavat suht rennosti (toisen näistä lapsista lempijuttu koulussakin oli improvisaatio). Mutta näillä kahdella tavoitetasokin on matalampi, joten läheskään kaikkeen ei panosteta ja keskitytä sillä intensiteetillä kuin tällä yhdellä korkealle riman laittaneella lapsella. Sanoisin että meillä on kaksi elämänonnellista lasta ja yksi tavoitteellisesti elävä.

Meillä oli tyttö ihan samanlainen 5-vuotiaana. Kovin epäili omia taitojaan kaikessa ja jännitti eskaria. Kannustuksella ja tsempillä meni ohi ja nyt meillä on iloinen eskarilainen, joka ei ota enää niin tosissaan, jos häviää, ei heti onnistu, kaatuu luistellessa tms. Perfektionismia toki on jonkin verran edelleen, mutta luottaa omiin taitoihinsa ja tietää, ettei kukaan osaa harjoittelematta heti uusia juttuja.



Mä luulen siis, että helpottaa ihan ajan kanssa, kun eskari alkaa. Kannattaa yrittää itsekin vaan esimerkin kautta näyttää että A) moka on lahja ja B) eskari ei ole tähtitiedettä.