Lue keskustelun säännöt.
Alakuloista juhannusta. FOMO
16.06.2026 |
En ole ollenkaan alakuloisuuteen tai kateuteen taipuvainen ihminen, mutta juhannus juhlana on jo vuosia ollut mun inhokkijuhla juuri siksi, että tunnen oloni tosi yksinäiseksi.
Olen eronnut. Lapsi on isällään, menevät mummolaan.
Kaikki ystävät ovat mökkeilemässä sukulaisten tai perheen kanssa jossain satojen kilometrien päässä. Mulla ei ole mökkiä, eikä oikein sellaista sukuakaan, jonka kanssa olisi mitään juhannusperinteitä, vanhemmat ovat kuolleet ja itseäni paljon vanhemmilla sisaruksilla ja sisarpuolilla ihan omat menonsa ja traditionsa.
Vietän kaupunkijuhannuksen yksin, enkä tiedä telkkarin katsomisen, puhelimen scrollailun ja dekkarin lukemisen lisäksi mitään, mitä tekisin. En omista autoa, jolla lähtisin jonnekin juhannusjuhlille tai piipahtamaan kaverin mökille (ei sillä, että olisi kutsuttukaan mutta...)
Jos olisi huono ilma ja sataisi, niin olisi helpompaa, mutta nyt on luvattu tosi kaunista ja helteistä säätä.
Voihan alakulo.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella monet ihmiset viettävät juhannusta kotona tekemättä mitään erikoista tai erityisesti arjesta poikkeavaa. Some vain antaa sellaisen kuvan, että "kaikki" ovat jossain järven rannalla laiturilla, keräävät kukkia, syövät notkuvan herkkupöydän ääressä ison perheen kanssa tai festareilla.
Todellisuudessa suuri osa suomalaisista on esim. töissä jussina tai juhannusta vietetään hyvin pienimuotoisesti ja arkisesti. Itse käyn varmaan jossain yleisessä saunassa ja ehkä aattoaamuna torilla. Uusia perunoita meinaan syödä savulohen kanssa. Siinäpä sitä nyt juhannusta onkin jo ihan riittävästi.