Yritänkö olla työväenluokkaisena enemmän?
Luin tuota säätykeskustelua ja tuli tunne että yritänkö muka olla jotain. Nauratanko oikeesti henkilöä joka on oikeesti sivistynyt? Amispohjaisena matalapalkka-alan duunarina käyn muutaman kerran vuodessa teatterissa ja parissa kesäteatteissa. Konserteissa en käy mutta tiedän suuret säveltäjät ja keitä kaupungin konserttisalissa vierailee. Se rahvaanomainen paperisanomalehti. Oopperassakin olen käynyt viidesti elämäni aikana.
Luen paljon, kylläkin enemmän dekkareita ja julkisuuteen nostetut uudet suomalaiset kirjat. Päätalon kaikki kirjat olen lukenut ja nobelistejakin lukenut. Joku Hamsun teki nuorena vaikutuksen.
Museoista tykkään, taidenäyttelyt ei kiinnosta joten teeskentelyäni en ole niin pitkälle vienyt. Kotiin riittää sukulaisten maalaamat teokset.
Kommentit (8)
Keskiluokkalaisesta kulissikodista ( hyh työhaalareita) lähteneillä näytti keskustelun mukaan olevan vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan. Eivät kehtaa tervehtiä rappusiivoojaa jos edes kehtaavat kerrostalossa asua, pidetään kassamyyjää ali-ihmisenä jne. Elävät jonkunlaista roolielämää.
Suomessakin on ollut Juurakon Huldia ja joskus ilmestyi ruotsalainen kirja Siivoojakin on ihminen. Muistaakseni kirjan kirjoittanut siivooja suoritti maisterin tutkinnon.
Kuinka paljon juttelette työpaikan kahvihuoneessa teatterista, museoista ja kirjallisuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon juttelette työpaikan kahvihuoneessa teatterista, museoista ja kirjallisuudesta?
Työpaikan kahvihuoneessako pitäisi ruveta esittämään missä kulttuurikohteessa on käynyt tai esittämään kirjallisuusarvioita kultivoidulla äänellä?
Akateemisella sivistyneellä ihmisellä ei ole arkihuolia. Ei askarruta lasten päivähoito, koulu, harrastukset, pihanhoito, keittiöremontti edes kahvihuoneessa. Vain tieteelliset ja taiteelliset ongelmat.
Jos siis akateemisella toimittajallakin on mielikuva rahvaasta ymmärtää vaikka iltapäivälehden otsikot ja ala -arvoiset seksistiset jutut. He yrittävät miellyttää amiksia. Vaiko tekevät juttuja mikä heitä kiinnostaa?
En ole akateemisesti kouluttautunut mutta minua kiinnostaa tiede, historia, maantieto, matkustelu, filosofia, taiteilen itse puutarhassa, tauluja, vaatteita, sisustan, kirjoitin kirjan ym. ym. Olisin ehkä oikeassa perheessä ja aikakautena voinut lukea vaikka mitkä koulut mutta vanhemmat eivät nähneet potentiaalia.
Vierailija kirjoitti:
En ole akateemisesti kouluttautunut mutta minua kiinnostaa tiede, historia, maantieto, matkustelu, filosofia, taiteilen itse puutarhassa, tauluja, vaatteita, sisustan, kirjoitin kirjan ym. ym. Olisin ehkä oikeassa perheessä ja aikakautena voinut lukea vaikka mitkä koulut mutta vanhemmat eivät nähneet potentiaalia.
Kuten suurinta osaa ihmisistä kiinnostaa monet asiat, voivat salaa olla hyvinkin "tieteellisiä ja taiteellisia". Kansakoulun käyneeltä teollisuustyöläiseltä jäi taitavat puukaiverrustyöt ja kymmeniä kirjoitettuja runovihkoja, maalattuja tauluja.
Omassa kuplassaan elävät akateemiset noissa keskustelussa eivät ehkä niin yleisiä vaan suurin osa heistäkin ihan tässä maailmassa eläviä.
Et yritä etkä naurata. Sivistyksen kunnioittaminen on aina kuulunut vanhan, perinteisen työväenluokan arvoihin. Tulee mieleen taannoinen puuseppä ja eduskunnan puhemies Veikko Helle. Hieno, sivistynyt mies. "Säädytkin" ovat nykyään kovin sekoittuneita.
Itseäni en osaa asettaa mihinkään luokkaan. Pienen maalaistalon tyttö, joka on käynyt yliopiston ja arvostaa sivistystä ja kulttuuria. Teen vaatimatonta työtä ja elän vaatimatonta elämää lähiöyksiössä. En omista autoa, en matkusta, en sisusta, en pukeudu kalliisiin vaatteisiin. Rakastan oopperaa ja käyn näytöksissä aina kun olen saanut raavittua kokoon lippurahat ja luen monta kirjaa viikossa. Luotan siihen, etteivät "ylemmät säädyt" naura minullekaan.