Eropäätöksen jälkeen
Kirjoitin tänne viikko sitten, kun mies ilmoitti 15 vuoden suhteen jälkeen haluavansa erota.
Päivitystä tilanteeseen. Laitoin heti asuntohakemuksen vireille, ja sain asuntotarjouksen seuraavana aamuna. Kävin lasten kanssa katsomassa tulevaa asuntoa.
Soitin neuvontanumeroon, josta ohjattiin mistä saan apua tilanteeseen. Pääsin sosiaalineuvojan kautta Kelan luukulle hakemaan apua vuokravakuuteen. Kela käsittelee hakemuksen 7 arkipäivässä. Asumistukea en saa, koska tulot menevät sen yli.
Sain neuvontanumerosta myös ihan käytännön neuvoja siihen miten käsitellä surua ja asiaa lastenkin näkökulmasta. Otin yhteyttä lähimpiin sukulaisiin ja kerroin heille avoimesti tilanteesta. Edelleen olen itkuinen, mutta en enää itke koko ajan. Ruoka ei maistu ja nukun hyvin huonosti.
Mutta välillä tulee tunne siitä, että selviän sittenkin. Kunhan muistan hengittää. Suunnittelen uuden asunnon sisustusta ja lasken päiviä muuttoon. Hoen itselleni, että vastatuuli vahvistaa.
Olen käynyt kävelylenkeillä ja nähnyt ystäviä, sen minkä jaksan. Parhaiten auttaa se, kun ajaa autolla ja voi rauhassa itkeä.
Hyvin olet päässyt uuden elämäsi alkuun. Muistan oman lähtöni, kun jouduin poliisiautolla, vaatteet jätesäkeissä ja lapsi kainalossa, kiireellä poistumaan kotoa. Mies näki jo pikku-ukkoja.
Kaikesta vselviää, kunhan terveenä ja työkykyisenä pysyy. lapset on ykkösasia, tarvitsevat turvaa ja lohtua, sekä selityksen mitä ja miksi tapahtuu.
Jatkahan yhä vaan eteenpäin, nauti kesästä ja luonnosta, liiku ja pidä pieni perheesi yhtenäisenä ja tyytyväisenä. Suru väistyy ja sen tilalle tulee helpotus ja on ihanaa huomata kuinka uudet jännät asiat saavat iloiselle mielelle.
Voimia ja valoa, elämäniloa!