Pettymys lapsen pummeihin

Pyysimme lapselle ystäväksi yhden kaukana asuvan sukulaisen ja muutaman ystävämme. Lapsi on kohta jo koululainen. Pummit ovat olleet melko vähän läsnä lapsen elämässä, vaikka olisimme toivoneet enemmän läsnäoloa. Sanoimme jo pummiksi pyytäessä, että emme kaipaa lahjoja, emmekä mitään lastenvahtipalvelua, vaan yhdessä porukalla vietettyä aikaa. Yksi pummeista katosi lapsen elämästä jo toisena elinvuotena, eikä halunnut pitää yhteyttä. Kahden pummin kanssa näemme vain silloin, kun matkustamme heidän asuinpaikkakunnilleen. Toinen heistä ei ole ristiäisten jälkeen halunnut käydä luonamme, vaikka olemme monesti kutsuneet. Sukulaisella ei terveys kestä matkustamista ja sen ymmärrän. Meillä on ihan tavallinen koti hyvällä asuinalueella, ei siis ole mistään siivottomuudesta tms kysymys. Kukaan pummeistamme ei koskaan ota yhteyttä ja kysy, mitä lapselle kuuluu/koska voitaisiin nähdä.

Surettaa ihan valtavasti, kun olisin toivonut lapselle osallistuvia pummeja. Ja osallistumisella tarkoitan sitä, että pummi olisi halunnut käydä kylässä edes joskus ja laittaisi vaikka pari kertaa vuodessa viestiä, että mitä lapselle kuuluu. Ja olemme itse yrittäneet pitää pummeihin yhteyttä. Olemme laittaneet pummeille joululahjat postissa (pummien lempisuklaata/kahvia/teetä kummin mieltymysten mukaan). On laitettu lapsesta päiväkotikuva postissa tai joku kuvaviesti. On kysytty, milloin nähtäisiin. Hyvällä lykyllä nähdään kerran vuoteen, jos sitäkään. On muistettu pummien valmistujaiset, kihlajaiset yms tärkeät päivät. Kysytään pummien kuulumiset muutenkin. Tämä tilanne harmittaa todella paljon, sillä meillä on pienet suvut ja lähipiiri on muutenkin pieni - jokainen pummi olisi ollut turvalliseksi, läsnäolevaksi aikuiseksi tarpeen.

Miten päästä yli tästä pummipettymyksestä