Ensi vuonna 50v. Joko saan harmaantua?

Älä viitsi

Itellä alkoi harmaantua neljänkympin jälkeen enkä halua värjätä koska se on viesti siitä että en ole pinnallinen 🙂

Kävin kerran deiteillä ikäiseni 42v naisen kanssa, jolla oli  pitkät luomuharmaat hiukset. Olihan se kyllä outo näky, että kasvoista vielä ”nuoren” näköisellä ihmisellä oli sellaiset hiukset.

Ja täytyy kyllä tunnustaa, etten tämän seikan vuoksi halunnutkaan tavata ko. naista toista kertaa, koska en kokenut häntä viehättävänä. Pinnallistako? Varmaankin joo, mutta yllätyin kyllä itsekin omasta reaktiostani..

Vierailija kirjoitti:

Itellä alkoi harmaantua neljänkympin jälkeen enkä halua värjätä koska se on viesti siitä että en ole pinnallinen 🙂

Tuo kuulostaa todella pinnalliselta. Vain pinnallinen ihminen tekee hiustensa suhteen ratkaisuja sen perusteella, mitä kuvittelee tai toivoo muiden ajattelevan. Miksi sinulle on niin tärkeää, että tuntemattomat pitävät sinua jonkinlaisena? Tututhan varmaan tietävät. Ja kuka tahansa normaalijärkinen käsittää, että harmaa tukka ei kerro ihmisen luonteesta yhtään mitään. 

Se on ihan siitä kiinni, milloin itse haluat harmaiden näkyä. Jotkut eivät värjää ikinä harmaita piiloon, vaikka alkaisivat harmaantua alle 30 vuotiaana. Toiset taas värjäävät hiuksiaan niin kauan kuin pystyvät asian itse päättämään.

Jos itse värjäisin hiuksiani, ottaisin hiukan luonnollista hiusväriäni tummempia raitoja siten, että harmaat korostuisivat.

Kaikki puhtaasti ulkonäköön liittyvät päätökset ovat pinnallisia. Mitä sitten? Olen sekä pinnallinen että syvällinen. Ja mitä muut minusta ajattelee? Yleensä ei mitään.

Minä annan oman värini kasvaa. Jos en esimerkiksi senkään perusteella jollekin ihmiselle tuttavuudeksi kelpaa, niin se oli sitten hyvä testi, etten itse tuhlaa omaa aikaani sielua näivettävään, itselleni täysin vääränlaiseen kovaan seuraan. Minä olen syvällinen, lämmin ja lojaali ihminen, enkä valitse kirjoja kansien perusteella. Mulle merkitsee ihmisen kaunis ja hyvä luonne, se on ensisijaista, tosin oma mieheni on sen lisäksi hyvännäköinenkin, mutta sillä ulkonäöllä minä en tekisi yhtään mitään, jos ei luonne olisi oikea.

Miestä en siis etsi, minulla on hyvä, eikä hän näe minua pelkkänä kuorena jonka pitäisi pysyä ikinuorena. Ei ole koskaan nähnyt. Hän aidosti pitää ulkonäöstäni edelleen, kaikin puolin, hiukseni nyt vaan sattuvat haalistumaan sukuni esimerkkiä seuraten ennen vanhuusikää. Tässä maailmassa sellaisella asialla ei ole mitään merkitystä, ei mulle, eikä sillä luulisi olevan kenellekään muullekaan.

Mä oon 48 v ja nyt vasta on ohimoille tullut ehkä 10 harmaata . Muualla on ihan oma luomuväri (en värjää hiuksia, en ole värjännyt 20 vuoteen).