Alan uskoa siihen, että ns nepsyt ovat enemmistö yhteiskunnassa

Suurin osa nepsydiaknooseista on ihan normaalia variaatiota ihmisillä. Vilkkailla, vetäytyvillä ja vaikka yhteen asiaan pakonomaisesti keskittyvällä ihmisillä on kaikilla ollut tärkeä rooli evoluutiossa ja varhaisissa ihmisyhteisöissä. Nykymaailma on sairas ja pakottaa kaikkia samaan muottiin luonnonvastisesti ja lapset kärsivät.

Toki on äärimmäisen harvoja, joilla nämä piirteet menevät niin pitkälle, että ihminen ei vain kykene normaaliin arkeen mutta tämä on todella harvinaista.

Sanoisin, että jos jokin piirre diagnosoidaan yli 1%:lla väestöstä, niin kyseessä ei ole vika vaan ominaisuus ja sitä ei ainakaan missään nimessä tulisi lääkitä.

Onhan heitä paljon jos osaa tunnistaa.

korjaan Eduskunnassa

haukotus

Menkää nyt vttuun noiden kirjaindiagnoosejenne kanssa. 

Ketään ei kiinnosta. 

Jos nepsyt olis enemmistö yhteiskunnassamme, yhteiskunta varmaan ottais ne enemmän huomioon eikä nepsypiirteistä kiusattaisi, syrjittäisi, yritettäisi päästä eroon jne.

Samaa mieltä. Yhteiskunnan "muotti" on luonnoton. Todellisuudessa siihen mikä on määritelty normaaliksi ja vaadittavaksi suoritustasoksi on jotain mikä tuntuu luontevalta ja helpolta vain pienelle osalle ihmisistä ja loput joutuvat ponnistelemaan. Toiset enemmän, toiset vähemmän. 

Kun puhutaan "ennenvanhaan ei ollut ADHD:ta" tarkoitetaan oikeasti, että ennenvanhaan pärjäämiseen vaadittiin vähemmän ja asioita sai suorittaa enemmän omaan tahtiinsa. 

Itselläni esimerkiksi ei todellakaan ole oppimisvaikeuksia, mutta opin hitaammin kuin mitä nykyinen järjestelmä edellyttää. Saan yliopiston kursseista vitosia kun saan suorittaa vain yhtä kurssia kerrallaan, mutta useamman kurssin yhtäaikainen hallinnointi sekoittaa pakan ja lopputulos on rämpimällä läpi ja laput silmillä suorittamista ilman aitoa oppimista. Haluaisin opiskella toisen maisterintutkinnon, mutta tiedän, että en pysty siihen nykymallissa jossa opintopisteitä täytyy suorittaa X määrä ajassa Y. Vielä parikymmentä vuotta sitten oli ns ikuinen opiskeluoikeus joka mahdollisti edelliselle sukupolvelle rauhassa opiskelun omaan tahtiinsa ja ainoastaan opintotuen kesto oli rajattu. Nykyään opiskeluoikeus kestää tavoiteajan jälkeen vain yhden ylimääräisen vuoden ja sen jälkeen joudut selittelemään ja anomaan lisäaikaa jota myönnetään rajoitetusti. Tämä tekee esimerkiksi työn ohessa opiskelusta täysin mahdotonta koska systeemi on rakennettu ihmiselle joka opiskelee täyspäiväisesti, montaa kurssia kerrallaan ja valmistuu tavoiteajassa. 

Nepsypiirteet ovat ominaisuuksia ja niitä on lähes kaikilla jonkinlaisina. Piirteet myös vaihtelevat eri ikäkausina ja eri elämätilanteissa. Useilla ihmisillä on keskittymisvaikeuksia ja yksilöt itse ovat pakon edessä joutuneet keksimään itse keinoja selviytyä koulussa ja työssä. Nykyisin vain nuo älylaitteet ovat lisänneet keskittymisen ongelmia niin monilla ja nepsydiagnoosit ovat vain lisääntyneet. 

Vääriä nepsy diagnooseja on vain liian paljon. Ennen vilkas lapsi tai aikuinen oli vilkas lapsi tai aikuinen joka vielä oppi töihin jne. Nykyään vilkas ja aktiivinen lapsi tai aikuinen on adhd potilas jolle pitää tunkea lääkitys. Oikeasti määrä on paljon pienempi jos miettii niitä jotka tarvitsee tukea ja apua normaalin elämän tilanteissa.

Niin. Monta vaikuttavaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa nepsydiaknooseista on ihan normaalia variaatiota ihmisillä. Vilkkailla, vetäytyvillä ja vaikka yhteen asiaan pakonomaisesti keskittyvällä ihmisillä on kaikilla ollut tärkeä rooli evoluutiossa ja varhaisissa ihmisyhteisöissä. Nykymaailma on sairas ja pakottaa kaikkia samaan muottiin luonnonvastisesti ja lapset kärsivät.

Toki on äärimmäisen harvoja, joilla nämä piirteet menevät niin pitkälle, että ihminen ei vain kykene normaaliin arkeen mutta tämä on todella harvinaista.

Sanoisin, että jos jokin piirre diagnosoidaan yli 1%:lla väestöstä, niin kyseessä ei ole vika vaan ominaisuus ja sitä ei ainakaan missään nimessä tulisi lääkitä.

Olen eri mieltä. Siitä olen samaa mieltä, että nepsyillä on ollut tärkeä rooli evoluutiossa, mutta en tunne ketään, joka kykenisi normaaliin arkeen (ilman lääkitystä tai tukitoimia) Itse asiassa, jos ihminen pystyy täysin normaaliin arkeen ilman haasteita ja on diagnoosi, uskaltaisin kyseenalaistaa diagnoosin. Julkisella puolella nimenomaan haasteet toimintakyvyssä jne on ylipäänsä edellytys sille, että edes tutkimuksiin pääsee. Jos arki sujuu mainiosti niin mitä ihmettä sillä diagnoosilla edes tekee?

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa nepsydiaknooseista on ihan normaalia variaatiota ihmisillä. Vilkkailla, vetäytyvillä ja vaikka yhteen asiaan pakonomaisesti keskittyvällä ihmisillä on kaikilla ollut tärkeä rooli evoluutiossa ja varhaisissa ihmisyhteisöissä. Nykymaailma on sairas ja pakottaa kaikkia samaan muottiin luonnonvastisesti ja lapset kärsivät.

Toki on äärimmäisen harvoja, joilla nämä piirteet menevät niin pitkälle, että ihminen ei vain kykene normaaliin arkeen mutta tämä on todella harvinaista.

Sanoisin, että jos jokin piirre diagnosoidaan yli 1%:lla väestöstä, niin kyseessä ei ole vika vaan ominaisuus ja sitä ei ainakaan missään nimessä tulisi lääkitä.

Kyllä monet noista aiheuttavat merkittäviä haasteita ja vaikeuksia normaalissa arjessa.

Nepsyjä on kyllä enemmän kuin väitetään mutta... On aika tavallista että nepsyt ystävystyvät helpommin keskenään. 

On myös aika tavallista että nepsyt hakeutuvat muita helpommin  tietyille aloille ja tiettyihin harrastuksiin ja kun on näitä yhteisiä mielenkiinnon kohteita yms niin onko sitten ihmekään että ne kaverit ovat kaikki tai lähes kaikki nepsyjä?