Missä vaiheessa tapailua ottaa psykoositausta puheeksi?

Ennen ekoja treffejä, kuten lapset ja muut rasitteet myös.

Heti alkuun. Psyykkinen sairaus on sellainen vakava asia, että sen salaaminen suhteen alussa on törkeää. Anna potentiaaliselle kumppanille mahdollisuus harkita haluaako hän alkaa suhteeseen kanssasi.

Mahdollisimman pian.

Peittele ainakin kunnes asutte yhdessä.

Mitä aikaisemmassa vaiheessa olet rehellinen taustoistasi, sitä parempi. 
Mitä kauemmin vetkutat kertomista itsekkäistä syistä, sitä enemmän sinua tullaan kyseenalaistamaan, mitä kaikkea muuta olet salannut ja kuinka itsekkääksi vielä aiot heittäytyä. 
 

Kysyisin heti ensiksi. 

Yleensä kerron viimeistään siinä vaiheessa, kun alan viritellä psykooseja tulille.

Ei ennen ekoja treffejä; jos kerrot, niitä ei tule. Tutustukaa ensin, ja jos vaikuttaa että synkkaa vakavammin, niin sitten kerrot. Lapset on eri asia, niistä kerrotaan profiilissa tai kun muuten tavataan, niin kohta kun vaihdetaan olennaisia tietoa toisistaan.

Mielestäni riippuu myös miten vakavasta sairastumisesta on kyse ja onko siitä kulunut kauan aikaa, vai onko akuuttia uusimisriskiä. Esim jos vaikka on ollut yksittäinen lyhyt psykoosi joskus kauan sitten, niin se ei ehkä ole niin merkittävä asia, että sillä pitäisi heti säikäyttää tapailukumppania. Toki jossain vaiheessa sekin tulisi ottaa puheeksi. On eri asia, jos psykooseja on ollut useita ja pitkäkestoisia, eikä kauan aikaa sitten ja lääkitys päällä. Silloin olisi reilua kertoa kumppanille mahdollisimman pian, koska se on ollut iso osa elämää ja on isompi riski, että uusiutuu. 

Ehkä löydät kumppanin mielenterveysyhdistyksestä. Jonkun jolla on samanlainen tausta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen ekoja treffejä; jos kerrot, niitä ei tule. Tutustukaa ensin, ja jos vaikuttaa että synkkaa vakavammin, niin sitten kerrot. Lapset on eri asia, niistä kerrotaan profiilissa tai kun muuten tavataan, niin kohta kun vaihdetaan olennaisia tietoa toisistaan.

Kyllä pitää kertoa myös tuollainen ennen ekoja treffejä! Jokaisella on oikeus päättää itse lähteelö edes ekoille treffeille ihmisen kanssa jolla on psykoositausta. Mä en lähtisi. Mä hoitajana näen jo työssäni kaikenlaista enkä ehdoin tahdoin aloittaisi suhdetta ihmisen kanssa jolla vakavia mielenterveysongelmia. En myöskään aloittaisi suhdetta liikuntavammaisen tai vakavaa kroonista sairautta sairastavan kanssa. Eri asia, jos pitkäaikainen kumppani sairastuu.

Vai että psykoosisairaus on "psykoositausta". Ei sun paikka ole parisuhteessa jos et edes anonyyminä kykene rehellisyyteen.

riippuu aika paljon tilanteesta. Jos on esim. ollut psykoosi johtuen unenpuutteesta stressaavassa elämäntilanteessa, siitä kertominen voisi vertautua että kertoisi että joskus oli oksennustauti kun oli koulussa pilaantunutta ruokaa. Tai reaktiivinen psykoosi vaikkapa jonkin aineen ottamisen seurauksena. 

Sitten taas jos on vaikkapa jatkuvasti päällä oleva psykoosi joka pysyy kurissa vain vahvalla lääkityksellä, niin kyllähän se tuntuisi reilulta kertoa siitä ennenkuin ruvetaan pussailemaan