Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti: Petytkö jos lapsestasi ei tulekaan akateemista?
29.05.2026 |
Mietitkö mitä olisit voinut itse tehdä toisin vai osaatko iloita aidosti, kun lähisukulaisesi toteaa, että kyllähän hoitajia/roskakuskeja/tarjoilijoita aina tarvitaan?
Kommentit (24)
En pety. Monissa duunarihommissa tienaa nykyään enemmänkin kuin matalasti palkatuissa akateemisissa hommissa. Eikä elämä tai onnellisuus ole siitä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koulutukseltani tohtori ja töissä yliopistolla. Mielestäni ei ole minun asia päättää mitä lapseni haluavat tehdä työkseen. Olen keskustellut kollegani kanssa ja hänellä samanlaisia ajatuksia. En ole myöskään ihan varma enää siitä, että jatkossakin akateeminen koulutus takaa työn. Maailma on muuttumassa kovaa vauhtia.
Ei ole väliä. Omassa suvussani, molemmilta puolilta siis, olin toinen ylioppilas ja ensimmäinen yliopiston käynyt. Loput ovat duunareita. Lähinnä toivon, että opiskeli mitä tahansa, niin löytäisi töitä eikä vihaisi duuniaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen koulutukseltani tohtori ja töissä yliopistolla. Mielestäni ei ole minun asia päättää mitä lapseni haluavat tehdä työkseen. Olen keskustellut kollegani kanssa ja hänellä samanlaisia ajatuksia. En ole myöskään ihan varma enää siitä, että jatkossakin akateeminen koulutus takaa työn. Maailma on muuttumassa kovaa vauhtia.
Tämäpä näin. Kunhan löytää jonkun suunnan ja itseään kiinnostavaa tekemistä ja saisi töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen koulutukseltani tohtori ja töissä yliopistolla. Mielestäni ei ole minun asia päättää mitä lapseni haluavat tehdä työkseen. Olen keskustellut kollegani kanssa ja hänellä samanlaisia ajatuksia. En ole myöskään ihan varma enää siitä, että jatkossakin akateeminen koulutus takaa työn. Maailma on muuttumassa kovaa vauhtia.
Ei koulutusta töiden takia hankita, se nyt on aivan ensimmäinen virhe
Eikö se olisi se kauhein tulevaisuuden kuva ; akateeminen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähisukulaiseni ei toteaisi noin. Lapseni saavat luoda omanlaisensa elämän. Kun toteuttaa omia haaveitaan, niin ei tarvitse elää muiden kautta.
Mä lähinnä toivon, että omasta lapsestani tulisi empaattinen ja muista välittävä ihminen. Toivon myös, että hän hankkisi riittävän laaja-alaisesti tietoa, jotta olisi työkaluja ymmärtää maailmaa ja tehdä hyvin perusteltuja valintoja. Sillä ei ole sitten väliä mistä sen tiedon hankkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Petyn jos tulee. On tyhmä jos lankeaa tiedeukkojen meemeihin.
En. Olen kyllä akateemisella alalla, josta kovasti tykkään ja ainakin toistaiseksi työllisyys on hyvä, joten aion tätä lapsilleni lämpimästi suositella, mutta ihan itse saavat päättää. Vanhempana tähtään siihen, että lapseni pärjää elämässä ja on tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisesta tuli, toisesta ei. Elämä on.
En pety. Ei se ole tarkoituskaan että tulisi. Koskaan en ole edes ajattelut että pitäisi tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti: kyllä petyn.
Olen itse ponnistellu monien mutkien kautta kovalla työllä duunaritaustasta akateemiseksi.
Vanhempani ovat ylpeitä ja pahoittelivat, että eivät osanneet aikanaan ohjata minua koulutuksiin, kun eivät itsekään olleet kouluja käyneet.
Totta hitossa huolehdin, että omat lapseni päätyvät suorinta tietä hyvään ja arvostettuun, hyväpalkkaiseen ammattiin, josta itse nauttivat. Kas, kun lapsi voi tykätä myös siitä akateemisesta ammatista, eikä niin, että peruskoulusta amikseen, kun vain niistä töistä voisi tykätä.
Siinä mielessä kyllä, että ajattelun kehittämisen tasolla korkeasta koulutuksesta on paljon sisällöllisesti hyötyä elämän aikana. Yliopistotasoinen koulutus valmentaa tähän.
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielessä kyllä, että ajattelun kehittämisen tasolla korkeasta koulutuksesta on paljon sisällöllisesti hyötyä elämän aikana. Yliopistotasoinen koulutus valmentaa tähän.
xD Päiväkotilaiset pärjäävät paremmin ongelmanratkaisussa kuin korkeakoulutetut. Tutkitusti.
Omapa on elämänsä lapsella. Hän ei ole minun egoni jatke. Ihan itse saa valita ammattinsa, kunhan nyt jonkun ammatin hankkii. Kannustan kyllä yhtä lailla, valitsee sitten lukion tai amiksen.
En pety. Itse olen korkeakoulutettu ja mieheni ammattikoulun käynyt. Toimii yrittäjänä, ja tienaa paaaaljon enemmän kuin minä. Ja mikä tärkeintä, hän nauttii työstään. Toki minäkin nautin työstäni, mutta en valinnut uraani akateemisuuden perusteella, tietenkään, vaan sen perusteella, mitä halusin "isona" tehdä työkseni. En usko, että akateemisuus tuo ihmiselle onnellisuutta. Tai ehkä sellaiselle, jolla on hyvin rajoittunut maailmankuva. Ja ajattelee, että akateemisuus on joku statusasia. Toinen lapsistani vaikuttaa olevan enemmän tekevä mitä lukeva. Kannustan häntä tekemään juuri sitä mistä haaveilee!
Mun anopille kelpaa vain akateemiset.
Hiukan off topic: Itselläni ei ole lapsia, mutta omat vanhemmat ei olisi hyväksyneet muuta kuin yliopistoa. Nytt pitäisi opiskella uusi ammatti ja tuntuu että koko suku halveksii tai jotenkin säälii tai osa on vahingoniloinen jos opiskelen duunariammatin. Serkuissa useampi lääkäri.