Elämäsi pahoin humala, josta olet selvinnyt?

Sammusin portugalissa hotellin uima altaan tuoliin. Se oli noloa kyllä heräsin aamulla joku 5 aikaan ja ihmettelin missä olen kun ei ketään ihmisiä näkynyt missään. Ryyppäsin siinä allas baarissa aamusta alkaen.

Koko 90-luvun loppu. Join jalat alta ka muistin. Oli ihanaa aikaa. 

Kesti reilut 20 vuotta.

Se on pahin.

Join nuorena kotona huoneessani ison määrän Jack Daniels viskiä. Aamulla oksetti kauheasti ja huimasi. Vanhemmat luulivat että mulla on oksennustauti. Sen jälkeen ei ole viski maistunut, savunhajukin saunassa toi aluksi viskin mieleen ja yökötti.

Ei ole ollut pahoja humaloita, mutta pahoja krapuloita joskus. Kun valmistuin  aikoinaan 90-luvun laman keskellä, ryyppäsin viikon. Krapula kesti sitten seuraavan viikon.

Tai no, 15-vuotiaana vappuna join pullon Kossua tunnissa. Onneksi olin keskustassa ja oksensin oikealla bussipysäkillä. Äitini tuttu tunnisti minut ja talutti kotiin. Oksensin vielä koko seuraavan päivänkin, enkä juonut sen jälkeen pitkään aikaan tippaakaan alkoholia.

Limudiskossa kaveri tarjoili metikössä kossua avokätisesti. Oksennukset bussikuljetuksessa kotikuntaan muovikassiin, toinen kaveri heitti 80cc pv,llä kotiin ja taisi olla paskatkin housuissa.. Sitä en tiedä kuka hoiti diskosta bussikyytiin.

4 viikon phuketin reissu, 3 viikkoa hävis muistista täysin, paluumatka meni aika tuhdissa pameissa.

Huono olisi kertoa sellaisesta josta ei selvinnyt.

Kuivaa valkoviiniä edellisenä iltana ja vähän jotain muutakin ja seuraavana aamuna muutto omaan kotiin. Kaikki kamat laatikoissa ja huonekalut miten sattuu, sain laitettua sängyn ja laitettua telkkarin esiin. Sen jälkeen se olikin sitten olo, jossa toivoin, että tulis nopee kuolema. Toisen kerran joskus myöhemmin erehdyin juomaan taas kuivaa valkkaria ja kolmatta kertaa ei ole tullut.

Terveyskeskuksen kautta selviämisasemalle myrkytyksen rajalla, en ole ottanut uusiksi.