Taaperon hoito ja tukiverkko

No kuulostaa nyt aika pahasti siltä, että olet katkera ja uhriudut. Ei ole kaverin vika, että hänellä on tukiverkot olemassa vaikka sinulla ei olekaan. On myös ihan ok, että häntä harmittaa, jos ei saanut lasta hoitoon. Ei se oikeuta sinua olemaan tyly. 

Aika usein saat apua. Me saatiin ehkä maksimissaan kerran vuoteen.

Eipä silti, en kyllä olisi halunnutkaan, että isovanhemmat olisivat jatkuvasti arkea pyörittämässä.

En ole katkera, mutta en ymmärrä miksi pahoittaa mieli,  jos ukki ei pääse hoitamaan. 

Taaperoitakin on erilaisia; toiset ovat raskaampia hoidettavia kuin toiset. Lisäksi "valittajalla" voi olla mielen päällä muutakin kuin mitä julkisesti kertoo, ja ylipäätään ei pitäisi olla mikään kilpailu, kenellä on raskainta.

Meidän lapset 12 ja 9 ja saaru hoitoapua ehkä 3 päivänä koko aikana. Ymmärrän sua AP. Vituttaahan se kuunnella tollasta.

Kun luen näitä vastauksia, mietin että missä empatia. Keneltä se on pois, että osoittaa empatiaa kaveria kohtaan? Koska mulla ei ole tukiverkkoa niin hyvä ettei muillakaan ja kukaan toinen ei saa sitä harmitella, kun minäkään en harmittele (paitsi täällä palstalla kitisen kun isovanhempia ei kiinnosta)? 

Hyvä, että kaverisi kehtas sanoa, että loukkasit. Mäkin olisin loukkaantunut tuollaisesta. 

Ei meillä ollut edes sitä pari kertaa vuodessa. Jollain on varmasti vielä huonommin eikä ole ollut edes toista vanhempaa.

Vaikka olisi viikottain apua, silti saa harmittaa, jos ei juuri silloin ole käytettävissä, kuin olisi menoa. 

Kyllä sun kaveria saa harmittaa se että ei saanut lasta hoitoon. Ja joo sä et saa ikinä lasta hoitoon mut ei se oikeuta sua oleen mulkku.

Huomaa kyllä, että suurin osa kirjoittajista elää tukiverkon varassa. Arvostan itsenäisiä vanhempia, jotka eivät roiku muiden varassa.

Tietysti kaveri on katkera, kun on jatkuvaan apuun tottunut.

Itselläkin tilanne, että apu on kaukana. Hyvin pitkälle ollaan itse saatu sumplittua asiat niin, että ulkopuolista apua ei ole tarvittu. 

Ihmettelen näitä perheitä, joissa lapsia näkee useammin isovanhempiensa kuin vanhempiensa kanssa liikkeellä. Jokainen tietysti järjestää asiat kuten parhaaksi näkee. Mutta ihmettelen miksi hankkia lapsia, jos ne tyrkkää jatkuvasti jonkun muun hoidettavaksi. Päivähoito erikseen, lapsia kun ei voi yksin jättää työpäivän ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti kaveri on katkera, kun on jatkuvaan apuun tottunut.

Itselläkin tilanne, että apu on kaukana. Hyvin pitkälle ollaan itse saatu sumplittua asiat niin, että ulkopuolista apua ei ole tarvittu. 

Ihmettelen näitä perheitä, joissa lapsia näkee useammin isovanhempiensa kuin vanhempiensa kanssa liikkeellä. Jokainen tietysti järjestää asiat kuten parhaaksi näkee. Mutta ihmettelen miksi hankkia lapsia, jos ne tyrkkää jatkuvasti jonkun muun hoidettavaksi. Päivähoito erikseen, lapsia kun ei voi yksin jättää työpäivän ajaksi.

Meilläkin on asiat saatu sumplittua eikä ole tuottanut edes tuskaa. Pari kolme kertaa vuodessa on tullut mummo/ukki vahtimaan, kun työt ovat vaatineet. 

Kaveri on ihan oikeutettu närkästymään kommentista. 

Toisaalta, ihan hyvä jos joku vähän herättelee huomaamaan kuinka hyvin hänellä asiat on. Vaikka nyt yhden työpaikan ryyppyjuhlan joutuukin jättämään väliin.

Peruskoulussa pitäisi opettaa pronominien oikea käyttö. Harmi, että sinä olit kotiopetuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa pitäisi opettaa pronominien oikea käyttö. Harmi, että sinä olit kotiopetuksessa.

Hoidatat lapsesi muilla, koska osui ja upposi AP:n kirjoitus?

Meillä ei ollut koskaan hoitoapua. Hoidosta vastasimme minä, mieheni ja päiväkoti. Toiset isovanhemmat asuivat 850km päässä. Siellä mummolla oli Parkinsonin tauti ja hän kulki rollaattorin avulla. Kepin kanssa köpöttävä ukki toimi omaishoitajana. Toisiin oli matkaa 600km. Siellä mummolla oli sydänvika ja ukki hermoheikko, joka ei sietänyt lasten aiheuttamaan meteliä. Heistä kenestäkään ei siis olisi ollut apua vaikka olisivat asuneet sienän takana.

Tämän kaiken toki tiesimme jo ennen lasten syntymää. Meitä paheksuttiin lasten viemisestä päiväkotiin 1-vuotiaana. Suurimmat paheksujat olivat ne, joilla oli tukiverkostot, jonne sai lapset halutessaan hoitoon.  "Miksi tehdä lapsia, jollei halua olla niiden kanssa". - Niin miksi? Miksi jätätte jatkuvasti lapset isovanhempien yms. hoitoon? Kyse kuitenkin ns. hupimenoista.

Tuo loukkaantuja oli totaaliväärässä.