Lue keskustelun säännöt.
Haluavatko parikymppiset perheen suhteessaan?
22.05.2026 |
Kun parikymppinen nuori alkaa seurustella, niin onko hänellä nykyään usein ajatus, että tässä suhteessa ollaan vuosikymmeniä, mennään naimisiin, saadaan lapsia ja ostetaan omakotitalo?
Oma lapseni erosi vuosien teinisuhteestaan ja nyt 22 vuotiaana haluaa sen loppuelämän suhteen, jossa ollaan pitkään. Onko tuo kuinka todennäköistä, että myös naisilla on tuon ikäisenä halu pitkään suhteeseen? Jotenkin itselleni on tullut olo, että tuollaista halutaan vasta 10 v myöhemmin.
Kommentit (14)
Ei oma poikakaan toivo lapsia ja avioliittoa heti, koska opinnot ovat kesken, mutta toivoisi, että sitä kohti joskus mentäisiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän 5 nuorta, iältään 19-27. Heistä vain tuo vanhin 27v haluaa lapsia "sitten joskus". Muut ovat vaan että ei ikinä lapsia.
Mitäs 50+v mummoja täällä postaa?
PS: Eläkkeitä leikattava!
Parisuhteen ja rakkauden moni haluaa mutta yleensä lapset vasta myöhemmin. Itse olin 22v kun aloimme seurustella ja muutimme yhteen ja eka lapsi kun olin 28v. Mies on 3 vuotta vanhempi.
Ei tämä ole mikään tuore ilmiö, ei kukaan parikymppisenä ennenkään suunnitellut tulevaisuutta noin pitkälle. Tapasin 23-vuotiaana kivan pojan, seurusteltiin muutama vuosi, muutettiin yhteen ja saatiin lapsia yli kolmekymppisinä, vaikka mitään tarkkoja suunnitelmia ei ollut. Ainakin itse toivoin parikymppisenä, että tapaisin jonkun sellaisen, jonka kanssa voisin edes harkita ja alkaa joskus haluta mitään tuollaista. Olen nyt vähän yli nelikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se toinen riittää vielä pitkäksi aikaa. Sitten lähempänä kolmekymppiä alkaa haluta jo muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs 50+v mummoja täällä postaa?
PS: Eläkkeitä leikattava!
50-vuotiaan eläkeikä on 68 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa nuorten seurustella rauhassa älkääkä painostako. Seurustelu on tärkeää. Siinä opetellaan olemaan yhdessä ja tuntemaan toisensa.
Olen 48 vuotta, naimisissa 19 vuotta. Lasten hankintaa aloin harkita 31-vuotiaana - siis että saatan joskus haluta lapsia. Puolison suostuttelu asiaan vie tuosta vielä joitakin vuosia. Esikoiseni sain 36-vuotiaan, keskimmäisen 39- ja juniorin 41-vuotiaana. Viimeinen oli kyllä täysin suunnittelematon, yllätysraskaus.
Nuorena on muutakin tekemistä, kuten maisteriopinnot, koulutusta vastaava työ, asuntolainan lyhennykset ja matkustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei oma poikakaan toivo lapsia ja avioliittoa heti, koska opinnot ovat kesken, mutta toivoisi, että sitä kohti joskus mentäisiin.
Ap
Miksi ihmeessä sinä tätä mietit?? Ja Ihanko oikeasti poikasi sinulle puhuu, että haluaa naimisiin ja lapsia 22-vuotiaana?
Nehän on kasvatettu yhteiskunnan, vanhempien ja sosiaalitoimen valvovan silmän alla niin, että ovat itse ihan lapsia vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 48 vuotta, naimisissa 19 vuotta. Lasten hankintaa aloin harkita 31-vuotiaana - siis että saatan joskus haluta lapsia. Puolison suostuttelu asiaan vie tuosta vielä joitakin vuosia. Esikoiseni sain 36-vuotiaan, keskimmäisen 39- ja juniorin 41-vuotiaana. Viimeinen oli kyllä täysin suunnittelematon, yllätysraskaus.
Nuorena on muutakin tekemistä, kuten maisteriopinnot, koulutusta vastaava työ, asuntolainan lyhennykset ja matkustelu.
Ihmiset on erilaisia. Menin naimisiin 18 vuotiaana, mies oli 21. Hankimme kaksi lasta peräkkäisinä vuosina. Matkutelimme autolla ympäri Eurooppaa ja Suomessa joka vuosi, teimme töitä ja elimme täysillä, lapset olivat mukana kaikessa paitsi töissä. Ihanaa aikaa ja lapsilla parhaat muistot. Itsellä ritti energiaa, eikä ajatellut asioita liian monimutkaisesti. Kolmekymppisenä opiskelimme vuorotellen korkeakoulututkinnon, tehden töitä rinnalla vähän vähemmän. Opiskelujen jälkeen ostimme talon. Kun olimme reilu 40 lapset jo itsenäistyivät, meillä vielä valtavasti elämää edessä, eikä tarvinnut vaihdevuosissa tapella teinien kanssa. Bonuksena pystyi alkaa säästämään ja sijoittamaan lasten itsenäistyttyä, vaikka heitäkin on tuettu kymmenillä tuhansilla. Nyt kuusikymppisenä olemme downshiftanneet, velaton talo, sijoitussalkku ja lastenlapsetkin jo aika isoja. Näin meillä.
No ei kai, kun lapsettomat parisuhteet yleistyvät koko ajan.
Oma tytär on nyt 22 v. Onhan hän puhunut, että haluaa lapsen ja olen pyytänyt vielä jarruttelemaan, että eka koulut ja duuni.. Mutta kun poikaystävällä kestää vielä niiiin kauan, on oikiksessa vasta ekaa vuotta. Myös häistä ja omasta yhteisestä sukunimestäkin on ollut puhetta.
Että kyllä nää nuoret näkee tulevaisuuden toistensa kanssa.
Itse aloin olemaan mieheni kanssa 21 vuotiaana ja nyt 32 vuotta myöhemmin tadaa, still live and kicking! Alusta saakka oli selvää, että tämä on se oikea. Ennen häntä oli vaan keveitä lyhyitä suhteita, joiden kanssa elettiin bileistä toiseen. Hänen kanssaan muutettiin yhteen puolessa vuodessa. Eka lapsi tosin tuli 7 vuotta myöhemmin. Omakotitalosta en haaveile vieläkään. ;)