MInkä ikäisenä jääkiekkoharrastus tulisi aloittaa?

Jos 5-vuotias vasta kävelee luistimet jalassa, niin tuskin on lajissa kovin lahjakas.

Selänne aloitti 10 vuotiaana!



Kiekkokoulut alkavat pääsääntösesti 5 vuotiaasta. On hyvä kuitenkin muistaa, että jotkut ortobedit ovat sitä mieltä, ettei alla 5 vuotiaan ole hyvä luistella.

kiinni. Edellyttäen että osaa sitten kunnolla luistella ennenko menee sinne joukkueeseen. Se ei ole enää luistelukoulu... Ja treenaa myös omalla ajalla kavereiden kanssa.

Naapurin 10-v aloitti kolmen vuoden tauon jälkeen, eli minusta vois laskea, että alusta aloitti.

mutta jos "myöhemmällä" iällä lähtee mukaan niin olisi kyllä hyvä jo osata luistelua hyvin. Muuten saattaa innostus loppua samantien kun on ihan eri tasolla kuin toiset. Oma lapsi käy liigajoukkueen kiekkokoulussa ja siellä on mukana tosi nopeita ja lahjakkaita ekaluokkalaisia.

Selänne aloitti 10 vuotiaana!

Kiekkokoulut alkavat pääsääntösesti 5 vuotiaasta. On hyvä kuitenkin muistaa, että jotkut ortobedit ovat sitä mieltä, ettei alla 5 vuotiaan ole hyvä luistella.

Viimeistään 5-7 vuotiaana on hyvä aika aloittaa nykyisin.

Selänteeseen tässä on turha verrata, ennen vanhaan eli 70-80 luvuilla monilla seuroilla oli luistelu ja kiekkokouluja ja joukkueita tarjolla vasta 8-9 vuotiaille.

Kanadassa on tarjontaa nuorimmillaan 3-4 vuotiaille.



Tärkeintä on, että touhu on pienenä leikinomaista ja hauskaa. Ja että harrastaa mahdollisimman montaa liikunnallista juttua, ei pelkästään luistela ja jääkiekkoa.



Lapsen ehdoilla pitää mennä, ei isän tai äidin eikä valmentajan !!!

jos on muuten liikuntaa harrastanut ja motivoitunut.

paikkakunta :)

Helsingissä voi olla vaikeampi päästä mukaan vanhempana kun taas Ylitorniolla voi hyvinkin päästä mukaan 10 vuotiaana.

Onko 13/00 vuotiaana enään mitään ideaa aloittaa?

Mutta tällöin luistelutaitoa pitää olla jo hanskassa. Meillä poika aloitti varsinaisesti vasta 3:lla luokalla 9v:na ja oli silloin viimeisiä aloittaneita (siis vanhimpia). Tosin sitä ennen oli käynyt kiekkokoulua (juu taso ei ehkä älyttömän hyvä) ja kokeillut jonkun kerran toisessa joukkueessa. Luistelemassa oli käyty perheen kesken. Hyvin ehti mukaan ja on nyt joitakin vuosia myöhemmin hyvä pelaaja (E1 AAA-joukkue, yleensä 1-ketjussa, joskus 2-ketjussa, tosin pelaajissakaan ei älyttömästi valinnanvaraa).



Lahjakkuus vaihtelee iän ja kehityksen myötä. Sekä välillä tuntuu että eri peleissäkin peli luistaa ihan erilailla samalla kaverilla. Murrosikä pistää usein pakan sekaisin varsinkin kun lapsista riippuen se on eri aikaan. Jo noista 10v:sta voi ehkä sanoa kuka EI ole lahjakas, eikä tule koskaan olemaankaan. Mutta varsinaisen lahjakkuuden niistä kyvykkäistä kavereista ainakin minusta näkee vasta myöhemmin.



Lahjakkuuksia voi olla erilaisia, mutta riittävän taidon lisäksi silloin tarvitsee olla motivaatiota! Taitokin koostuu monista eri osa-alueista ja niitä voi kehittää. Tosin jos tiettyyn ikään mennessä ei ole oppinut luistelemaan todella hyvin, niin sitä on enää melko mahdoton oppia myöhemmin riittävän hyväksi. Myös mailankäsittely ja kiekonkuljetus on suht nuorena opittavia taitoja. Mutta sitten pelitilanteiden lukemista, sijoittumista ja kontaktitilanteita yms. pelillisiä taitoja oppii kokemuksen ja opetuksen kautta vielä ajan kanssa, sillä niissä nuo pikkujunnut ovat harvemmin vielä kovin pitkällä tai lahjakkaita.



Voisi kai sanoa että kyllä tuossa 10v pintaan näkyy jo sitä teknistä taitavuutta, mutta lahjakkuuteen tarvitaan muutakin ja se muu näkyy paremmin vasta myöhemmin yläasteen loppupuolella 14-15v:na. Ja vaikka jollain nuorella olisi se kaikki lahjakkuus niin ilman motivaatiota ja halua se ei riitä. Tullakseen lahjakkaaksi tarvitaan toistoja, panostamista ja tahtoa.



Esim. epäilen että meiltä löytyy poika jolla tekninen osaaminen ja oppiminen pelitilanteissa voisi olla oikeassa valmennuksessa riittävää (ainakin häivähdyksiä siitä on ajoittain nähtävissä). Huippuvalmennusta haluttaessa meillä kuitenkin pitäisi vaihtaa seuraa kauempana oleville paikkakunnille. Luulen myös että pojan motivaatio ja tahto ei ole riittävä että hänestä silti tulisi huippua. Eli meillä riittää että poika nauttii pelistä ja oppii, sekä saa onnistumisen elämyksiä ja on osana joukkuetta, jossa on paljon kavereita:)

Raaka ja raadollinen harrastus.



Terveempiäkin lajeja on.

oli ekan kerran kiekkokoulussa 4v ikäisenä. Koulu oli surkea ja lopetettiin kesken koska poikakaan ei halunut.

Viiem talvena poika innostui luistelusta kybällä, ihan perheen kesken käytiin - mutta poika niin innoissaan et piti käydä 2-3 kertaa viikossa jäällä.

Oppi luistelemaan suht hyvin.

Nyt käynyt Leijonakiekkokoulua viime syksystä ja on TODELLA innoissaan. Tuo leijonakiekkokoulu on loistojuttu, ohjaajat osaavat ja kaikilla on into päällä.

"Turnauksia" on pelattu jo kaksin kappalein ja jääkiekko on rakas harrastus. Tänä vuonna 7v täyttävä poika käy 1xharkoissa/vko ja 2-3 kertaa muuten vaan jäällä perheen kanssa.

Meillä tyttö harrastaa aitoluistelua, joten jäällä oleminen on kaikkien mielestä kivaa.

Isä on ex-jääkiekkoilija ja äiti ex-taitoluistelija, joten geeneissäkin löytyy.



En kuitenkaan osaa sanoa kummastakaan, tuleeko heistä tosilahjakkaita menestyjiä - aika näyttää.



Komppaan kirjoittajaa joka uskoi et lahjakkuus näkyy myöhemmin; veikkaisin tuota 13 ja eteenpäin ikää.

Ja todellinen lahjakkuus erottuu aina joukosta.

Lapsi luistelemaan heti kun kävelemään oppii ja koordinatiikkaa piisaa, eli 3-4 vuotiaana.



Jos on ulkojäitä, niin sitten vain kavereiden kanssa pelit isompana pystyyn tai katulätkää. Mutta tämä taitaa olla sitä kultaista menneisyyttä nintendon ja ilmastonmuutosten aikaan.



Mutta oikeasti kaikki lähtee tuosta luistelutaidosta, jota ei voi liikaa harrastaa. Ja ei se hukkaan mene, vaikkei lapsi sitten lätkää pelaisikaan.



Laukaus lähtee kun ne 10- 100 k kertaa ampuu maaliin tai kaukalon laitaan.



Kaikki riippuu tavoitteista. Jalkapallotietäjät (ja kai tuo soveltuu myös jääkiekkoon) itkevät, että lahjakkuudet tuhotaan 5-9 vuoden iässä ilman ammattimaista valmennusta. Toiset liikuntagurut taas kertovat, että tärkeintä on, että lapsi liikkuu ja mieluummin monipuolisesti, erikoistumisen ehtii tehdä myöhemminkin.

keskyttämisprosentista. yhdestä ikäluokasta vain 1 oli NHL:n mestari (molari, joka kertoi oman tarinansa lehdessä) ja kymmenkunta pelasi ulkomailla. Sm-liigassakin taisi pelata ihan muutama.



Pärjäämisen tarvitaan toki lahjakkuutta, mutta sitäkin enemmän lapsen oma motivaatiota/paloa olla hyvä.

Tottakai voi ja kannattaa aloittaa, mutta se lienee selvää että ei 13-vuotiaana aloittava tule todennäköisesti yltämään liigatasolle. Jos se ei ole ainoa syy aloittaa niin tottakai kannattaa aloittaa urheilemaan. Divaritasolla tai sitten ihan vaan höntsää/pipoläktää voi hyvin pelata seuraharrastuksena. Jääkiekko on mukavaa ja hyvää liikuntaa. Lisäksi sieltä saa kavereita ja itseluottamusta.

Meillä poika on 6v. Jos kiekkoilua olisi ajatellut niin kyllähän se olisi nyt syksyllä pitänyt aloittaa. Harvinaista on se että 1uo 10-15v aloittaneet nousee edes sm liigaan. Toki harrastaahan voi ilman minkäänlaista tavoitteellisuutta. Meillä poika valitsi ratsastuksen.

Selänne aloitti itseasiassa 4-vuotiaana.