Lue keskustelun säännöt.
Keski-ikäisyys, esi-vaihdevuodet ym. Ja miten tämä nykyisyys voikin taas tympiä näin paljon?
20.05.2026 |
Illalla menin tympääntyneenä nukkumaan. Aamulla heräsin väsyneenä ja taas kaikki tässä nykyisyydessä vaan tuntuu olevan pielessä ja suurin piirtein koko elämä epäonnistunut ja tulevaisuus vailla mitään odottamisen arvoista. Jopa puolisossa kaikki ärsyttää. Joskus ja hetkittäin jaksaa olla se entinen oma itsensä, positiivinen, luova ja reipas, jopa tyytyväinen. Enimmäkseen kuitenkin väsynyt, ehkä jopa uupunut, alakuloinen, vetäytyvä, mikään ei innosta, jopa toivoton. Ihme ahdistusta kaikesta maan ja taivaan välillä. Itku tulee ihme asioista. Jopa itsetuhoisia ajatuksia välillä, että ei olisi niin väliä, vaikka tämä kaikki jo loppuisi, kun parhaat ajat elämässä tuntuu olevan menneessä. Ja ihan mieletön kaipuu ihan lapsuuteen, nuoruuteen ja oikeastaan siihen saakka, kunnes täytti 45-vuotta, josta tämä hiipuminen alkoi. Tälläkin hetkellä haluaisin vain jonkin aikakoneen ja päästä takaisin 80-90 luvuille, lapsuuden kotiin ym. eikä koskaan tulla sieltä enää takaisin. Syitä tähän kaikkeen varmaan kirjoituksen otsikossa, ainakin epäilen noita ja ikää 48-vuotta, nainen olen. Tosin elämässä muutoinkin viime vuodet olleet täynnä rankkoja, yllättäviäkin asioita, sekä työ-uupumusta, läheisten sairastelua ja paljon kadonnut pala palalta entisiä hyviä asioita elämästä. Olisi kiva kuulla miten teillä muilla keski-ikäisillä ajatukset elämästä ja fiilikset yleensä ja löytyykö samoja tuntemuksia?
Kommentit (8)
Samat aatokset, hyvin sanoitettu. En vaan nyt saa kirjoitettua mitään henkevää. Mutta sen sanon että et ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormonikorvaus palautti mulla elämänlaadun. Harkitse, jos voit käyttää ja luonnonkonstit eivät riitä. Oireet menivät sen verran rankoiksi, että työkyky ei ole enää 100%. Toivottavasti pääset vähemmällä. Näin hörhönä kokeilin kaikkea, eikä elämäntavoissakaan ollut korjattavaa. Geenit eivät suosi kaikkia näissäkään asioissa.
Kiitos ihanista vastauksista ja vertaistuesta. Ja kiva kuulla, etten ole yksin. Heti tuli piirun verran parempi mieli jo näiden lukemisesta.
- Ap
Olen 48v ja sain zoelyn koska säönnölliset menkat ja olen hoikka ja liikun paljon.
Minulla ei ollut juuri vielä oireita ehkä jotain alaluloisuutta kun menkat oli alkamassa. En ole mitään eroa huomannut kun olen tätä alkanut käyttää. Ei ainakaan paranna mielialaa tai unta.
Että en tiedå mihin nuo jutut perustuu että estrpgeeni auttaa. Elämässä ihan samanlain asiat ottaa påähän kuten ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 48v ja sain zoelyn koska säönnölliset menkat ja olen hoikka ja liikun paljon.
Minulla ei ollut juuri vielä oireita ehkä jotain alaluloisuutta kun menkat oli alkamassa. En ole mitään eroa huomannut kun olen tätä alkanut käyttää. Ei ainakaan paranna mielialaa tai unta.
Että en tiedå mihin nuo jutut perustuu että estrpgeeni auttaa. Elämässä ihan samanlain asiat ottaa påähän kuten ennenkin.
Mulla on sellainen käsitys, että aloittavat kokeilut kaikista miedoimmista vaihtoehdoista, kunnes löytyy riittävä apu oireisiin. Zoelyllä se mullakin alkoi, mutta vasta kolmannet pillerit toisen kierukan ja estrogeenigeelin kanssa ovat toimineet edes lähes toivotulla tavalla. On mennyt paljon aikaa, rahaa ja vettä Vantaanjoessa. Kaiken muun perseyden (oppikirjaversio, kaikki oireet) lisäksi kehitin adenomyoosin. On tässä ollut tekemistä naistenpolille saakka. Hoikkuus, liikunnallisuus, kasvissyönti ja päihteettömyys eivät ole auttaneet, huono tuuri.
Huh. Onneksi täytän vasta syksyllä 45, en nimittäin tunnista mitään noista. Elämä on mukavaa ja tasaista, ystäviä on ympärillä, energiaa liikkua on niin paljon, että koirakaan ei enää aina jaksa lähteä mukaan ulos 😂 Ei ihan äkkiä tule edes mieleen päivää, jolloin en olisi hymyillyt ja nauranut aidosti.
-