Surkeita asiakaspalvelukokemuksia -peukutusketju

Mentiin työporukalla (60 hlö) etukäteen varatulle illalliselle erään hotellin ravintolaan. Allergiat ja ruokavaliot oli ilmoitettu etukäteen. Allergiat oli jätetty täysin huomioimatta, annokset tuotiin valmiina lautasella eteen. Omalta lautaseltani maistettuani päädyin allergisen reaktion myötä oksentamaan ja tuli Epipenille käyttöä. 

Ravintolassa eivät olleet tippaakaan pahoillaan, kun olivat jättäneet allergiat huomioimatta.

Olin etsimässä lakkiaismekkoa eräästä helsinkiläisestä juhlavaatekaupasta. Kerroin etsiväni tietyn väristä mekkoa. Näitä mekkoja ei liikkeessä ollut kuin pari. Kerroin myyjälle kokoni. Teinin tapaan olin vartalostani epävarma, kun olin sen ajan mittapuulla "isohko" eli hieman ylipainoinen. Eiköhän myyjä tuonut minulle myös yhden kaksiosaisen mekon koossa 36 ja ihmetellyt, kun se ei mennyt päälleni. Siinä tuskailin sovituskopissa, kun hame jäi reisieni kohdalle jumiin. Fiksu myyjä olisi jo minut nähdessään osannut arvioida kokoni ja sen, että kyseinen vaate olisi auttamatta liian pieni.

Tästä on jo toistakymmentä vuotta aikaa. Hääpukuliikkeessä kiellettiin kuvaamasta mekkoja. Olin siis yksin sovittamassa, kun en saanut ketään mukaani. Mekon mallia ja muita tietoja ei saanut kirjata ylös, "koska muuten menisit tilaamaan saman mekon netistä halvemmalla". Päädyin yhteen mekkoon, joka oli mittapuullani kallis. Eiköhän perään vielä soitettu, että pitääkin muuttaa mekkoon kuuluvaa nyöritystä ja siitä tulee lisähintaa x sataa euroa. Näin jälkiviisaana ajattelen, että olisi pitänyt valita toinen kauppa, kun palvelu oli monella tavalla nihkeää.

Kampaaja keskittyi koko kampaajakäynnin ajan haukkumaan, miten vaikeat hiukseni ovat käsitellä, kun ne ovat suomalaiselle tyypilliseen tapaan ohuet ja lasimaiset.

Menin elämäni ensimmäisen kerran meikattavaksi lakkiaispäivän aamuna. Meikkaaminen sujui muuten hyvin, mutta meikkaaja-kampaaja keskittyi kommentoimaan meikatessa, miten amorinkaareni ovat kovin eripariset. Vieläkin muistan tuon kommentin, vaikka siitä on lähes 20 v aikaa. 

En ole koskaan tajunnut, miksi asiakkaan ulkonäköä pitää mennä arvostelemaan.

Joku ei laskisi asiakaspalveluksi tätä, mutta menee minusta samaan nippuun, kun varhaiskasvatuksesta kuitenkin maksetaan.

Lapsen päiväkodissa sattui tapaturma. Lapsi oli ollut päiväuniaikaan kahden aikuisen kanssa leikkihuoneessa eli aikuisia oli paikalla. Aikuiset olivat keskittyneet juttelemaan keskenään. Lapselle sattui tapaturma, jossa kasvoihin tuli iso viiltohaava ja sen myötä pysyvä arpi näkyvälle paikalle. Eivät olleet päiväkodista ensin meinanneet soittaa vanhemmille ollenkaan "kun oli niin pieni haava". "Pieni haava" repsotti ihan auki ja se piti paikata päivystyksessä useammalla tikillä. Anteeksipyyntöä ei päiväkodista saatu, "tällaista kuulemma sattuu".

"Onpa sulla vaikea nimi." On tullut kuultua tämä monesti asiakaspalvelutilanteissa.

Minulle on ihan sama, mitä mieltä olet sukunimestä, jonka olen avioitumisen myötä itselleni ottanut. Pidä mielipide omana tietonasi.

Reklamoin erään kotimaisen pienyrityksen lastenvaatteesta, joka ensimmäisessä pesussa päästi värit leviämään. Tenttasivat pitkässä sähköpostiketjussa, miten olen pessyt vaatteen, missä lämpötilassa, millä pesuaineella jne. Lopulta totesivat, että eivät maksa hyvitystä, kun olin pessyt pyykin 30 asteessa, vaikka pesulapussa lukee 40. Kun ei kuulemma saisi pestä ensimmäisiä pesuja kylmemmässä lämpötilassa, ettei värit leviä. Tätähän ei tietenkään pesulapussa tai vaatteet mukana tulleissa ohjeissa lukenut. Päätinkin, etten osta ko. liikkeen vaatteita enää jälkikasvulleni ja kehotin myös läheisiä boikotoimaan. Olisi kannattanut lähettää korvauksena se lastenvaate, sen sijaan menettivät satoja euroja huonon asiakaspalvelun takia.

Vietettiin häitä kalliissa juhlapaikassa, josta piti tilata myös pitopalvelu (omia ruokia ei saanut tuoda). Tilattiin ruokaa henkilömäärälle x eli tilattiin varmuudeksi vähän enemmän kuin vierasmäärä oli. Ruokaa jäi paljon yli, mutta kieltäytyivät antamasta sitä meille mukaan juhlien lopuksi. Sen ymmärrän, että eivät voi antaa tarjolla lämpimässä olleita ruokia mukaan, mutta kylmätiloihin jäi täysin koskemattomia ruokia ja kakkuja. 

Olin tuon tapahtuessa niin nuori, etten osannut reagoida asiaan siinä hetkessä, kun oltiin lähdössä hääyön viettoon muualle. Tuli silti olo, että viilattiin linssiin ja meidän maksamat ruoat myytiin varmaan seuraavana päivänä juhlapaikan lounasvieraille "uudestaan".

Saan jatkuvasti vääntää kättä tästä asiasta kotipaikkakuntani uimahallissa.

Ihmiset käyttävät pukuhuoneessa kännykkää ja kun menen sanomaan, että se on järjestyssäännöissä kielletty, ei asiaa uskota. Olen pyytänyt uimahallin työntekijöitä puuttumaan asiaan, mutta he sanovat, etteivät lähde pukuhuoneeseen selvittämään moisia tilanteita. Usein vedotaan siihen, että ei ole esim. naispuolista työntekijää naisten pukuhuoneeseen. Kumma kyllä siivoojien kohdalla on täysin ok, että miessiivooja kulkee naisten puolella tai naissiivooja miesten puolella.

Liittymämyyjä toistaa väkisin myyntipuheita lukemattomia kertoja, vaikka asiakas sanoo ei. Lopulta vihjaa että asiakas ryhmä ja sun muuta. Asiakas huutaa myyjälle. Myyjä virnistelee.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi osa myyjistä on niin ilkeitä ja piikitteleviä asiakkaille. Jos minun tarkoituksenani olisi myydä asiakkaalle tuote y tai z, niin todellakin olisin ystävällinen, kohtelias ja puhuisin asiakkaasta kauniisti. Ei niin, että menisin kommentoimaan asiakkaan ulkonäköä jotenkin negatiivisesti. Omalla kohdalla on ollut lukuisia kertoja, jolloin olen jättänyt ostamisen sikseen, kun palvelu on jo lähtökohtaisesti ollut tylyä. Ja jos menen pieneen liikkeeseen asiakkaaksi ja näytän hyllyjen välissä etsivältä, odotan saavani myyjän avuksi. Ei niin, että myyjä ei lähesty ja lähtiessä huikkaa jotain "löysitkö etsimäsi?" tyyppistä.

Vauvapalstan suhtautuminen MGTOWiin

Vierailija kirjoitti:

Liittymämyyjä toistaa väkisin myyntipuheita lukemattomia kertoja, vaikka asiakas sanoo ei. Lopulta vihjaa että asiakas ryhmä ja sun muuta. Asiakas huutaa myyjälle. Myyjä virnistelee.

Asiakas tyhmä, myyjä vihjaa. Ei ryhmä. Tekstinsyöttö muuttaa sanat.

Teininä kävin kahdesti saman päivän aikana eräässä marketissa. Olin ekalla kerralla ostanut muumimukin, jonka olin vienyt kotiin, mutta olin kotimatkalla repinyt mukista hälyttimen irti ja unohtanut sen reppuuni. Hälytin tietysti soi toisella kerralla marketin kassalla. Minua mulkoiltiin vihaisesti ja kovaan ääneen pyydettiin toista työntekijää paikalle. Minut vietiin takahuoneeseen, reppuni pengottiin ja sieltä löytyi vanha hälytin. Sain mennä, mutta ei puhettakaan, että olisi pahoiteltu aiheetonta hälytystä tai kuulutettu myymälässä jotain "aiheeton hälytys kassalla 2" kuulutusta.

Sovimme Huoneistokeskuksen naismyyjän kanssa, että teemme kaupat hänen esittelemästä asunnosta, jos saan asuntoni myytyä seuraavana sunnuntaina. Näin kävi ja soitin myyntineuvottelijalle, että ostan asunnon, joten sovimme, että tapaamme Myyrmäessä Huoneistokeskuksen tiloissa, jossa teemme kaupat parin päivän päästä. Menimme sovittuna aikana toimistolle, mutta nainen ei ollut paikalla ja jouduimme odottamaan lähes kaksi tuntia, ennen kuin hän tuli paikalle mitään selittämättä ja anteeksi pyytämättä.

Ulkonäön arvostelu on naiselle kova paikka kun vielä 20 vuoden jälkeen muistavat :D

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäön arvostelu on naiselle kova paikka kun vielä 20 vuoden jälkeen muistavat :D

Aika monella jää mieleen, jos saa teini-iässä jotakin kritiikkiä koskien esim. ulkonäköä tai sellaista piirrettä itsessäsi (esim. pituus, jalan koko tms), jota et voi muuttaa.

Mammografian tehnyt gyne ei tullut aamuisin klo 9 alkaviin tutkimuksiin, koska ei viitsinyt saapua niin aikaisin töihin (hoitajat kertoivat tämän). Hoitajat sitten totesivat aamun potilaille, että joutuvat odottamaan. Itsekin makoilin vartin tutkimuspöydällä yläosattomissa. Gyne tuli lopulta huoneeseen, tutki ja lähti. Jäin huoneeseen makoilemaan ja hoitaja tuli hetken päästä sanomaan, että nyt saan pukea. 

Olen virkatyössä ja ikinä ei menisi läpi, että en tulisi aamulla töiden alkaessa töihin, kun ei huvittaisi niin aikaiset aamut.

Olin eronnut väk.ivaltaisesta eksästäni. Eiköhän lehtimyyjä soittanut pian eron jälkeen syntymäpäivänäni ja kysellyt, löytyykö eksäni tästä numerosta. Tuntui todella kamalalta tuossa hetkessä, kun halusin unohtaa koko ihmisen.