Lue keskustelun säännöt.
Apuni ei kelvannut kirkolle
20.12.2011 |
Minulla oli kotona kasa uuden veroisia lasten vaatteita, hyviä, toimivia leluja. Mietin, mitä tekisin niille; arkistoisinko kellariin pikkusisaruksen toivossa, vai antaisinko eteen päin jollekin niitä tarvitsevalle? Kirpputoriakin pohdin, mutta tulin siihen tulokseen, että en niitä sinne kanna. Vaatteet ovat tosi hyväkuntoisia ja kirppiksellä niihin olisi lätkäisty sellaiset hintalaput, että todella köyhät eivät olisi pystyneet niitä ostamaan. Muistan itse hyvin sen ajan kun ei ollut varaa hankkia vaatteita edes kirpputoreilta:(
Mikä siis neuvoksi? Päätin ottaa yhteyttä kirkon diakoniatyöhön ja kysäistä, olisiko heillä asiakasta, joka ilahtuisi lasten vaatteista ja leluista. Kukaan ei vaivautunut edes vastaamaan sähköpostiviestiini. Tietenkin ymmärrän, ettei kirkko voi ottaa nurkkiinsa pyörimään kaikenlaisia nyssäköitä, mutta olisihan tämän homman voinut järjestää niin, että meikäläisen numero avuntarvitsijalle ja kyseinen henkilö olisi sitten sovittuna aikana käynyt hekemassa nyssäkät vaikkapa oveni takaa.viestissäni ehdotin vielä uutta vapaaehtoistyön muotoa, väsyneille äideille tarjottavaa kotiapua. Olisin voinut (ja varmasti moni muukin vapaaehtoistyötä tekevä olisi ilolla tarjoutunut) käydä vaikkapa lastenhoitoapuna, siivoamassa, kaupassa silloin tällöin, oman aikarajoitusteni puitteissa.
Onneksi tässä maassa on vapaaehtoisvoimin toimivia järjestöjä, jotka OIKEASTI ovat kiinnostuneita lähimmäisten auttamisesta. Soitto erääseen niistä ja jo seuraavana päivänä olivat hakemassa tavaroita! Kirjoitin tämän, koska olen aika ärsyyntynyt kirkkoon muutenkin. Ei se muuta ole kuin tapakristillinen instituutio, riittejä ja rituaaleja ihmisille tarjoava laitos. Arvostan kyllä kirkon tekemää lapsi-ja nuorisotyötä suuresti, mutta toisinaan tuntuu siltä, että yhteiskunnan virallisilta instituutioilta puuttuu halu ja kyky muuttaa asioita. Joitain ruokakuponkeja tarjotaan, onhan se tyhjää parempi, mutta mitä hyötyä siitä on? On se nälkä seuraavanakin päivänä...
Paljon puhuutaan perheiden hädästä ja äitien väsymyksestä. Puheiden sijaan tulisi suosia tekoja..-onneksi on kansalaisyhteiskunta, ns kolmas sektori, josta löytyy aitoa välittämistä ja lähimmäisen rakkautta. Sitä tarvitaan vuoden jokaisena päivänä, ei vain näin joulun alla.
Kommentit (34)
Tuonne siis lahjoitin, toimii käsittääkseni vain pk -seudulla, en ole ihan varma. Heillä on kotisivut, käy sieltä kurkkaamassa. Myös monet lastenkodit ottavat mielellään tavaralahjoituksia. Lopetin kantamisen UFF:n ym. laatikoihin kun myyvät niitä vaatteita aika kalliilla hinnalla eteen päin ja minä haluan antaa omastani nimenomaan niille, joilla ei ole varaa ostella edes kirpputoreilta. Muistan itsekin ajan kun olin niin köyhä, että oli nälkä, ei siinä paljoa vaatteita osteltu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja uffille ja fidalle lahjoitetut vaatteet hyödyttävät lähinnä heidänkehtysavun/ lähetystyönsä kohteita.
ev.lut seurakunnalla ei välttämättä ole tuollaista palvelua että otetaan käytettyjä vaatteita ja annetaan tarvitseville. Kysy kirkkosiskolta?! Meidän paikallisseurakunnalla on usein lähetyskirppis, eli siellä myydään edullisesti lahjoitettuja lastenvaatteita, leluja jne. Ja tuotto menee lähetystyön hyväksi.
Itse annan mieluiten vaatteita tutuille, ja huonokuntoiset vien kierrätyskeskukseen. Siellä on edulliset hinnat ja lisäksi se taitaa olla hyvä suojatyöpaikka, eli haluan kannattaa heitä. Fidallekin on tullut vietyä välillä vaatetta ja tavaraa.
Niin, se on tietysti totta, ettei kirkolla olekaan mitään "vaatteidenjakelu-systeemiä". Tarkoitin sitä, että jos diakoni olisi "epävirallisesti" voinut kysellä, jos joku olisi ollut tarvitsevana, niin me olisimme sitten keskenämme voineet sopia tavaroiden noudosta/toimittamisesta. Se minua kummastutti, ettei kirkon työntekijä mitenkään kommentoinut vapaaehtoistyöhön liittynyttä ehdotustani. Kirkko tekee vapaaehtoistyötä, olen ollut siinä itsekin mukana. Nykyisin toimin vain kansalaisjärjestöjen puitteissa.T:ap
jotka käyvät seurakuntien ruokajonoissa ym. eivät yleensä halua "julkisuuteen" eivätkä siten olisi myöskään halukkaita ottamaan yhteyttä yksityiseen ihmiseen hakeakseen vaatteita.. Jo siihen jonoon menemiselle on monella tosi iso kynnys.
Itse asun ihanalla maalaispaikkakunnalla, jossa kirkon/seurakunnan piirissä on aivan ihania sekä virallisia että vapaaehtoisia työntekijöitä. Apua tarjotaan, saadaan ja otetaan vastaan.
Yksi mahdollisuus olisi tietenkin kysyä neuvolassa terveudenhoitajalta tuntisiko hän ketään avun tarpeessa olevaa. Itsekin olen neuvolan välityksellä saanut korvaamatonta vapaaehtoisapua silloin kun sitä todella tarvitsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kysynyt lasteni päiväkodin tädeiltä onko lapsia, joilla on huonosti vaatteita hoidossa tai tarvitaanko päiväkotiin varavaatteita. Eritoten ulkovaatteet kelpaavat sinne eli pk tarjoaa niitä perheille, joiden lapsille on heikkokuntoiset ulkovaatteet päiväkotiulkoilun tarpeisiin. En tiedä kuka vaatteet on saanut ja koska kyseessä on iso päiväkoti, eivät lapsenikaan ole kiinnittäneet huomiota kuka heidän vaatteissaan kulkee.
Meillä on neuvolassa sellainen ota/jätä pahvilaatikko, johon voi viedä vaatteita. Itse vein ison kasan poikien talvivaatteita tässä syksyllä, kun oli jäänyt pieneksi ja vauvamme on tyttö. Kun seuraavan kerran kävin kuukauden päästä, niin olivat hävinneet kiertoon. Ehdottakaa teidänkin neuvolaan tälläistä, siellä ne pienten lasten äidit kumminkin käy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo neuvola kuulostaa hyvältä idealta, eipä tullut mieleenikään:) Olen itse ollut todella, todella köyhä. Myös kodittomuus oli tuttua. Kohtasin silloin joskus ihmisen, minulle täysin tuntemattoman, joka nosti minut ylös suosta. Kiitollisin mielin olen ottanut avun tuntemattomalta vastaan ja tuota samaa hyvää sanomaa aion viedä eteen päin niin kauan kuin elän.Vaikka nyt olenkin "menestynyt" ja varakas ihminen, en ole unohtanut, mitä on olla köyhä ja kipeä. En siis valitettavasti ole hyvä ihminen, toisten auttaminen on tärkeää täysin itsekkäistä syistä, siitä tulee itselle hyvä mieli. Ihmettelen kuitenkin myös sitä, miksi se avun pyytäminen on niin vaikeaa? Miksi sen vastaanottaminen tuntuu nöyryyttävältä? Syynä on ylpeys. Voin kertoa pienen vinkin; kun nielee ylpeytensä ja ottaa avun vastaan, voi elämänlaatu parantua radikaalisti.
Köyhyys on harvin omaa syytä ja vielä harvemmin se on ihmisen oma valinta!
jotka käyvät seurakuntien ruokajonoissa ym. eivät yleensä halua "julkisuuteen" eivätkä siten olisi myöskään halukkaita ottamaan yhteyttä yksityiseen ihmiseen hakeakseen vaatteita.. Jo siihen jonoon menemiselle on monella tosi iso kynnys.
ja vaikka ap:n ajatus on kaunis, itse asiassa on paljon parempi antaa rahaa tai aikaansa, jos jotain haluaa antaa. Siksi, että käytettyjen tavaroiden välittäminen tarvitseville vaatii kohtuuttomman paljon hallinnointia siihen nähden, mikä tavaroiden arvo oikeastaan on. Ja tavallaan se lähtee liikaa siitä, että lahjoittaja haluaa eroon joistain tietyistä tavaroista, eikä siitä, mitä joku hädänalainen oikeasti tarvitsee. Esim. jos jaksat itse myydä tavarasi vaikka kirpparilla tai netissä ja SITTEN antaa rahat hyväntekeväisyyteen, autat paremmin (mutta siitä on toki sinulle enemmän vaivaa kuin hyötyä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla inhimillinen tai tekninenkin virhe, jos ei viestiin ole vastattu.
Syynä on ylpeys. Voin kertoa pienen vinkin; kun nielee ylpeytensä ja ottaa avun vastaan, voi elämänlaatu parantua radikaalisti. Köyhyys on harvin omaa syytä ja vielä harvemmin se on ihmisen oma valinta!
vaan ennemminkin häpeä. Ennemminkin kyseenalaistaisin avunantajan tarvetta tuntea saavansa olla jonkun tietyn ihmisen hyväntekijä... Miksei paljostaan antava voisi antaa apua anonyymisti ja antaa hätää kärsivän säilyttää kasvonsa, joka voi olla ainoa, mitä hänellä on jäljellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diakoniatoimisto on ottanut, haluavat kyllä ensin nähdä, minkäkuntoisista vaatteista on kyse. Moni pitää noita lahjoituspaikkoja ihan ilmaisena roskiksena.
Diakoniatoimisto on ottanut, haluavat kyllä ensin nähdä, minkäkuntoisista vaatteista on kyse. Moni pitää noita lahjoituspaikkoja ihan ilmaisena roskiksena.
Se on kyllä häpeällistä, kun jotkut tosiaan dumppaavat jos jonkinlaista riepua ja rättiä "hyväntekeväisyyteen". Ne vanhat rätit voi leikata vaikkapa matonkuteiksi. Kaikilla lapsilla on oikeus siisteihin, ehjiin vaatteisiin. Kannattaa miettiä, millaisissa vaatteissa olisi itse valmis kulkemaan tai millaisiin vaatteisiin olisi halukas pukemaan oman lapsensa!
En halua lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, en luota , että se menee perille. Eikä se mene perille ainakaan täysimääräisesti, organisaatiosta riippuen tietty määrä kuluu erinäisiin hallintokuluihin. Siispä lahjoitan mieluummin vaatteita (hyviä) ja leluja (toimivia) sekä aikaani. T:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, en luota , että se menee perille. Eikä se mene perille ainakaan täysimääräisesti, organisaatiosta riippuen tietty määrä kuluu erinäisiin hallintokuluihin. Siispä lahjoitan mieluummin vaatteita (hyviä) ja leluja (toimivia) sekä aikaani. T:ap
Eli siis se diakoni tai kuka onkaan saa työstään palkkaa, ja jos hänen työpäivänsä menee lahjoitusten saajien etsimiseen, se ei mene johonkin muuhun. Nämä ovat juuri niitä hallintokuluja. Ja yleensä niiden käytettyjen tavaroiden arvo on pieni, rahan arvo on suurempi suhteessa siihen meneviin hallintokuluihin (koska rahalla voi ostaaa mitä kukakin tarvitsee, eikä tarvitse etsimällä etsiä sitä ihmistä, jolle juuri sinun vanhat tavarasi sopisivat...).
voi sitä hyvän tavaran roskiin heittämistä. Sitä meneeja paljon. Upo uutta kenkääkin roskiin vaan. Samoin kaikki kesävaatteet järestään roskiin.
Kesällä/keväällä kaikki toppavaatteet suoraan roskiin.
Kirjoitat, että kukaan ei vaivautunut edes vastaamaan viestiisi.
Ettekö tiedä, että vielä tänäkin päivänä on olemassa ihmisiä, jotka eivät edes lue sähköpostiaan, saati sitten vastaa niihin?
Ei siinäkään tapauksessa, että se kuuluisi työtehtäviin.
Kokeilitko seuraavaa seurakuntaa?
Tai kotikuntasi sosiaalitoimistoa?
Tai MLL:n tai jonkun muun järjestön sähköpostia?
itsellänikin kävi muutamia vuosia sitten miltei samoin.
asuin kaupunginosassa, jossa oli paljon maahanmuuttajataustaisia perheitä, monet hyvin vähävaraisia ja köyhiä.
sain lahjaksi ystävältäni jonkinsorttisia eksoottisia ruokatarvikkeita (ystäväni ei ollut ajatellut että mikään mahti tässä maailmassa ei saa minua kokkaamaan..) ja päätinkin sitten lahjoittaa ne. laitoin sähköpostia seurakunnalle, että onko heillä tiedossa mihin voisin lahjoittaa ruokatarvikkeet. päiväyksetkin olivat pitkälle vielä voimassa, tuonne vuoteen 2014 saakka :D
sain n. kk:n päästä vastauksen, että voin viedä ne kirkolle. olin iloinen ja lähdinkin vapaapäivänä viemään tarvikkeita. mutta! mikä olikaan vastaanotto? kirkolla töissä ollut nainen katsoi kuin halpaa makkaraa ja meikäläinen sönköttää saamastaan sähköpostista. pienen väännön jälkeen ottikin ruokatarvikkeet vastaan, mutta siihen tarvittiin tokaisu: "menen sitten heittämään nämä roskiin vaikka".
nuo eksoottisemmat ruokatarvikkeet saattavat kuitenkin olla kalliita, mutta mieleisiä ja käyttökelpoisia joillekin.
kyllä vaan niin kummastutti, että ei meinaa kelvata.. :/
Yllättävän vaikeaa on antaa vaatteita eteenpäin. Minulle kirkon diakoni sanoi että voisin viedä vaatteet kirkon kirpputorille, josta kuka hyvänsä voisi niitä ostaa halvalla. Mutta minä halusin antaa ne eteenpäin jollekulle, joka voisi niitä oikeasti tarvita.
Vein paljon hyväkuntoisia vaatteita ja leluja Pelastusarmeijan toimistoon, heille kelpasi. Jonkin verran olen vienyt myös Pakolaiskeskukseen ja Naisten Turvataloon, mutta he eivät halunneet kovin paljon. Ajatuksena oli myös kysyä SOS-lapsikylältä tai joltakulta lastenkodilta tarvetta vaatelahjoituksille, mutta se on jäänyt.
on kysyttyjä ensi- ja turvakodeissa, niissä kyllä kysyntää riittää ihan kaikille vaatteille, yleensä kun turvakotiin lähdetään ei juuri ehditä vaihtovaatteita mukaan pakata.
Muutama vuosi sitten vanhempani remontoivat taloa ja toimivat pesukone ja kuivausrumpu jäivät ylimääräisiksi. Tarjosivat niitä (kuten sänkyä ja muutamia muitakin huonekaluja) paikalliselle turvapaikanhakukeskukselle eli maahanmuuttajille. Siellä ei otettu vastaan käytettyä, perusteltiin että jos yksi perhe saa, sitten pitää olla kaikille muillekin :)
sä sait lahjoitettua?
Mulla sama tilanne edessä, että kiertoon pitäisi vaatteita laittaa, mutta tällä kertaa haluaisin niiden jäävän kotimaan avuntarvitsijoille, kun aikaisemmin olen kantanut UFF:n konttiin.
Kirkkoa en ole edes miettinyt.