Lue keskustelun säännöt.
Apuni ei kelvannut kirkolle
20.12.2011 |
Minulla oli kotona kasa uuden veroisia lasten vaatteita, hyviä, toimivia leluja. Mietin, mitä tekisin niille; arkistoisinko kellariin pikkusisaruksen toivossa, vai antaisinko eteen päin jollekin niitä tarvitsevalle? Kirpputoriakin pohdin, mutta tulin siihen tulokseen, että en niitä sinne kanna. Vaatteet ovat tosi hyväkuntoisia ja kirppiksellä niihin olisi lätkäisty sellaiset hintalaput, että todella köyhät eivät olisi pystyneet niitä ostamaan. Muistan itse hyvin sen ajan kun ei ollut varaa hankkia vaatteita edes kirpputoreilta:(
Mikä siis neuvoksi? Päätin ottaa yhteyttä kirkon diakoniatyöhön ja kysäistä, olisiko heillä asiakasta, joka ilahtuisi lasten vaatteista ja leluista. Kukaan ei vaivautunut edes vastaamaan sähköpostiviestiini. Tietenkin ymmärrän, ettei kirkko voi ottaa nurkkiinsa pyörimään kaikenlaisia nyssäköitä, mutta olisihan tämän homman voinut järjestää niin, että meikäläisen numero avuntarvitsijalle ja kyseinen henkilö olisi sitten sovittuna aikana käynyt hekemassa nyssäkät vaikkapa oveni takaa.viestissäni ehdotin vielä uutta vapaaehtoistyön muotoa, väsyneille äideille tarjottavaa kotiapua. Olisin voinut (ja varmasti moni muukin vapaaehtoistyötä tekevä olisi ilolla tarjoutunut) käydä vaikkapa lastenhoitoapuna, siivoamassa, kaupassa silloin tällöin, oman aikarajoitusteni puitteissa.
Onneksi tässä maassa on vapaaehtoisvoimin toimivia järjestöjä, jotka OIKEASTI ovat kiinnostuneita lähimmäisten auttamisesta. Soitto erääseen niistä ja jo seuraavana päivänä olivat hakemassa tavaroita! Kirjoitin tämän, koska olen aika ärsyyntynyt kirkkoon muutenkin. Ei se muuta ole kuin tapakristillinen instituutio, riittejä ja rituaaleja ihmisille tarjoava laitos. Arvostan kyllä kirkon tekemää lapsi-ja nuorisotyötä suuresti, mutta toisinaan tuntuu siltä, että yhteiskunnan virallisilta instituutioilta puuttuu halu ja kyky muuttaa asioita. Joitain ruokakuponkeja tarjotaan, onhan se tyhjää parempi, mutta mitä hyötyä siitä on? On se nälkä seuraavanakin päivänä...
Paljon puhuutaan perheiden hädästä ja äitien väsymyksestä. Puheiden sijaan tulisi suosia tekoja..-onneksi on kansalaisyhteiskunta, ns kolmas sektori, josta löytyy aitoa välittämistä ja lähimmäisen rakkautta. Sitä tarvitaan vuoden jokaisena päivänä, ei vain näin joulun alla.
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyttemmin poltan takassa kaiken tarpeetoman.
Olipa ne käyttökelpoisia tai ei.
Kokeilepa ensi kerralla puhelinta. Diakoniatyöntekijöillä on paljon muuta tekemistä kuin istua tietokoneella.
Yhtenä vinkkinä sanoisin että kysy paikallisesta sossusta onko niillä mahdollisuutta antaa eteenpäin.
Kokeilepa ensi kerralla puhelinta. Diakoniatyöntekijöillä on paljon muuta tekemistä kuin istua tietokoneella.
Yhtenä vinkkinä sanoisin että kysy paikallisesta sossusta onko niillä mahdollisuutta antaa eteenpäin.
Poikkesin tänään sosiaaliasemalla ja huomasin että eteiseen oli laitettu nätteihin pinoihin pienten vaatetta, varmaan sitä varten että tarvitsevat voivat ottaa.
varmaan muutenkin paljon töitä. Onhan joulu suuri kirkkojuhla. Ei ehkä ole kerinnyt lukemaan sähköpostia. Tai et vain löytänyt oikeaa yhteyshenkilöä ja yhteystietoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ehkä hieman voimakkaasti sanottu ettei apusi kelpaa kirkolle...
Jos olet ihan tässä lähiaikoina ollut seurakuntaan yhteydessä, niin muistathan, että joulu on seurakunnissa vuoden kiireisintä aikaa. Olen itsekin viime viikolla ollut toteuttamassa 9 erilaista joulukirkkoa (lapsille/perheille), ollut jakamassa joulupuu-lahjoja sekä jouluavustuksia diakoniatoimistossa, juontanut Kauneimmat Joululaulut-tilaisuuden ja pitänyt useita jouluhartauksia (mm. laitoksissa). Työmäärä on valtava näin joulun lähestyessä ja en yhtään ihmettele, että osa tehtävistä jää auttamattomasti odottamaan parempaa hetkeä. Meidän seurakunnassa diakoniatyö ottaa vastaan hyväkuntoisia lastenvaatteita ja leluja - varsinkin lasten talvikenkiä on kovasti kaipailtu lisää. Osa diakoneista jakoi lahjoitusvaatteita ja kenkiä joulupuu-keräyksen kautta joululahjan saaneille perheille jo nyt mutta kuulemma pääosa vaateavusta menee perille vasta joulun jälkeen tammikuussa, kun diakonit ehtivät lajittelemaan vaatteet. Käytännössä kaikissa toimipisteissä on koko ajan varastossa vaatteita, leluja ja kenkiä, joista voidaan antaa heti apua akuutissa tilanteessa.
Pahoittelen, että koet ettei sinun apusi kelvannut mutta toivoisin ettet luule sen olleen tietoista tai tahallista ja pyytäisin sinua lähestymään diakoneja uudestaan vaikka puhelimitse tammikuussa. Apua tarvitsevia lapsia ja perheitä on koko ajan enemmän - lahjoitetut vaatteet, lelut ym. tarvikkeet (mm. sitterit, rattaat) menevät kyllä perille. Toki seurakunnilla on rajoitetusti tiloja lahjoitustavaroille ja käytännöt saattavat olla hyvinkin erilaisia. Ajatuksesi vapaaehtoistyön muodosta on hyvä ja juuri sen takia toivoisin, että yrittäisit ottaa uudestaan yhteyttä. Ehdotuksesi voisi toimia esim. niin, että seurakunta tarjoaisi osin vapaaehtoisvoimin toimivaa lapsiparkkitoimintaa. Tämän päivän seurakunnissa tehdään edelleen hyvin paljon ruohonjuuritason työtä ihmisten hyväksi ja palvellaan ihmisiä monin eri tavoin. Monissa seurakunnissa ollaan vasta nyt havahtumassa vapaaehtoisten tuomaan mahdollisuuteen tarjoja yhä enemmän lähimmäistä konkreettisesti auttavia toimintamuotoja. Ideat ja uudet vapaaehtoiset ovat varmasti tervetulleita!
Minun jouluni syntyy siitä, että saan kohdata paljon eri-ikäisiä ihmisiä, jotka haluavat laulaa kauneimpia joululauluja tai kuulla tutun jouluevankeliumi - vuodesta toiseen. Ja siitä, kun näen helpottunein mielin diakoniatoimistosta poistuvia asiakkaita ja iloisesti häliseviä lapsiryhmiä kirkkosalissa. Koen, että työtäni tarvitaan ja arvostetaan kaikesta huolimatta.
Rauhallista ja kaunista joulua sinulle ja perheellesi!
Kukaan ei vastannut ensin viestiini, mutta sitten joskus parin viikon päästä tuli vastaus (en muista laitoinko uudenkin viestin siinä välissä).
Sanoivat että ottavat toki vastaan, mutta on rajalliset säilytystilat ja että kirjoittavat asiakkailleen jotain maksuosoituksia parille paikalliselle kirppikselle, että sinnekin voi viedä suoraan.
Vein tavarat sitten yhdelle kirppikselle. Jossa kylläkin oli varasto ihan täynnä ja varastomies sanoi että monta tonnia tavaraa menee suoraan kaatikselle (tyyliin kiitti vaan sullekin).
Ei siinä mitä, onhan noita kaikenmaailman rättejä ihmisillä jo kodit pullollaan, eikä niitä tarvitse kirpparin kautta kaatopaikalle kierrättää. Mutta sikäli harmitti, kun apua ei saanut kohdennettua. Minulla olisi ollut esim. siistejä ulkovaatteita ja talvikenkiä lapsille, ne ei kaupassa ihan halpoja ole, varmaan olisivat jollekin lapsiperheelle kelvanneet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vien omani ihmisille, jotka vievät ne Itä-Viroon. Tulevat ainakin tarpeeseen. Juuri oli puhetta eilen, että vauvan vaatteet vien, kun saan laatikollisen täyteen pieneksi jääneitä.
On muuten mielenkiintoista, että ihmiset ajattelevat vastaanottajien olevan iloisia rikkinäisistä ja likaisista vaatteista. Äitini on auttanut näitä ihmisiä lajittelemalla vaatteita, ja osa on ollut homeessa, osassa iso reikä, vetoketju rikki tms. En minä ainakaan kehtaisi sellaista antaa eteenpäin!
Mutta sikäli harmitti, kun apua ei saanut kohdennettua. Minulla olisi ollut esim. siistejä ulkovaatteita ja talvikenkiä lapsille, ne ei kaupassa ihan halpoja ole, varmaan olisivat jollekin lapsiperheelle kelvanneet...
Minä nimittäin ajattelin ensin antaa lastenvaatteita sekä leluja erilaisten palstojen kautta ja kuvittelin niiden sitäkin kautta löytävän tiensä vähävaraiselle perheelle. No, toisin kävi ja lahjoittamani tavarat löytyivät huuto.netistä ja lähikirpparilta alta aika yksikön... Kyllä suututti, kun ihmiset kehtaavat valehdella olevansa vähävaraisia ja tarinoivat köyhästä elämästä - voi toki ajatella, että myymällä niistä saa rahaa mutta jokainen nimenomaan kertoi kuinka sen ja sen niminen lapsonen olisi juuri näitä vaatteita vailla tai tod. onnellinen näistä leluista. Siitä lähtien olen vienyt vaatteita diakoniatyölle - ainakin parhaat päältä. Koska siellä ei tosiaan ole kovin paljon säilytystilaa, niin olen jättänyt heille yhteystietoni ja sen minkäikäiselle/-kokoiselle meiltä vaatteita löytyisi ja tarvittaessa diakoni voi kysyä vaatteita minulta (kaksi kertaa minuun on otettu yhteyttä). Näin ainakin koen, että vaateapu menee perille - lisäksi yhden perheen lapsille ostin joululahjat, jotka diakoni välitti perille.
Ja ne käytetyimmät vaatteet saa sitten vaikka joku trokari minun puolestani hakea - saavatpahan maistaa omaa lääkettään, kun luvattujen ilmaisten merkkivaatteiden tilalla on kassissa käytettyjä arkivaatteita. Eivät sentään vielä ole kehdanneet valittaa vaatteiden kunnosta... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän oikein hyvin miten pettyneeltä sinusta tuntuu.
En lähde puolustelemaan kyseisen seurakunnan toimintaa, koska en tietenkään tiedä edes, mistä seurakunnasta on kyse.
On aina tietysti normaalia korrektiutta vastata sähköpostiin. Jos vastausta ei kuulu voi tietenkin tarkistaa asiaa uudelleen. Onhan teoriassa mahdollista, että kyseinen työntekijä on vaikkapa jäänyt sairaslomalle.
Minun on kuitenkin kaikesta huolimatta vaikea uskoa, etteikö vaatteesi olisi kelvanneet!!! Siitä ei voi olla kyse.
Monissa paikoin diakoniatyö pitää ns kirpputoria tai vaatevarastoa johon lahjoitukset annetaan. Mutta esimerkiksi me olemme antaneet Joulupuupakettien lisäksi tarvittaessa ja pyydettäessä myös lahjoitettuja käytettyjä leluja ja vaatteita (Joulupuulahjat ovat aina uusia).
Suoraan emme jaa asiakkaiden eikä lahjoittajien osoitteita turvallisuus- ja vaitiolovelvollisuussyistä mutta toimistolle olisi ainakin meillä ne voinut tuoda samalle päivälle josta hakija ne myöhemmin noutaa.
Veikkaisin, että sähköposti ei syystä tai toisesta ole tavoittanut saajaa. Se ei pahaa mieltäsi poista.
Jaksaisitko vielä yhden kerran kysyä heiltä, miten voit menetellä jos jatkossa vaatetta kertyy. Olen aivan varma, että tarvitsijoita riittää. Meidän vastaanotoilla käy paljon lapsiperheitä joilla on pulaa monesta muustakin kuin ruuasta.
Aikeesi ja sydämesi oli hyvä! Kiitän siitä!
Älä anna tämän pettymyksen kovettaa sydäntäsi.
Lämpimin terveisin ja omaan jouluusi iloa ja rauhaa toivottaen
diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunta
Vantaan seurakuntayhtymä
Hope-yhdistyksen sivulta:
HUOM!
* Valitettavasti emme voi ottaa pääkaupunkiseudulla vastaan vaate- tai tavaralahjoituksia, koska varastomme on jo täyttynyt anteliaista lahjoituksista. Vain hyvistä talvivaatteista ja polkupyöristä on pulaa. Päivitämme tänne, kun tilanne muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sossusta voi kysyä lahjoituksen kohdetta. Tuttu halusi kerran maksaa joulun köyhälle lapsiperheelle. Käytti siis firmansa joululahjarahat siten, ja yhteistyökumppaneille antoi vain kortit, jossa sanoi, että viskipullorahat menivät nyt parempaan tarkoitukseen. Hän kysyi sossusta, olisiko joku sopiva perhe. Sieltä taasen soitettiin perheelle, ja annettiin lahjoittajan yhteystiedot. Saivat sitten jouluruoat ja -lahjat tätä kautta.
Tuttuni on ateisti joten ei tietenkään mitään kirkkoa asiaan sotkenut.
Mutta noita vaatteita on kyllä niin hirmuisesti liikkeellä, ja ihmisillä vähän eri käsityksiä niiden kunnosta, että helpompi on tuollaisissa tapauksissa antaa jollekin esikoistaan odottavalle nuorelle parille.
varmaan muutenkin paljon töitä. Onhan joulu suuri kirkkojuhla. Ei ehkä ole kerinnyt lukemaan sähköpostia. Tai et vain löytänyt oikeaa yhteyshenkilöä ja yhteystietoja
Me saimme diakonilta apua jouluun, pari kauppaseteliä, joilla saamme joulupöytään jotain. Diakonin päivät ovat ihan tosi täysiä tähän aikaan vuodesta, heillä ei välttämättä ole aikaa joulun alla reagoida kaikkiin viestiehin, kun avunpyyntöjen vastaamiseen menee aikaa.
Pelastusarmeijan joulupataan voi viedä kassitolkulla vaatetta/leluja. Sieltä ne oikeesti toimitetaan kotimaan köyhille.
Kannattaa laittaa johonkin yhteiseen eikä tietylle henkilölle. Jo parin viikon sairauslomalla viestejä kertyy kymmeniä ja ihan turhaan, suurin osa niistä kuuluisi yhteiseen postiin eikä henkilökohtaiseen.