Lue keskustelun säännöt.
Mistä asioista menneisyydessänne ette halua puhua nyky Suomessa?
13.05.2026 |
Minulla on yksi asia, mutta sitäkin isompi. Olen elänyt ulkomailla lähes puolet elämästäni eli yli 30 vuotta.
Sitävei vaan katsota hyvällä nyky Suomessa, erityisesti jos ulkomailla on asunut myös suuren osan lapsuuttaan.
Jos kerron tai edes mainitsen elämästäni Englannissa, Ranskassa, Sveitsissä ja Belgiassa, ihmiset hiljenevät tai menevät vaikeiksi. Ihan kuin ei olisi sopiva keskustelun aihe.
Mutamasta Ruotsin vuodesta on ok puhua, koska ihmiset luulevat että sinne muutettiin köyhyydestä paremman elintason perässä.
Kaikkein pahinta on sanoa, että minun ensimmäinen ja tunnekieli on englanti ja toinen ranska.
Mistä te olette hiljaa koska kuulijat on nihkeitä?
Kommentit (9)
Peittelen korkeaa koulutustasi, jos muu seurue ei kuulu samaan ”kuplaan”. Olen FT, baarissa minua luullaan kampaajaksi :-D . Ennen korkea koulutus takasi jonkinlaisen kunnioituksen, nykyään aletaan etsiä kaikenlaisia vikoja tyyliin ”se on ollakseen / se on takakireää tiukkapipo”. No en ole kumpaakaan, kommentoijat kärsivät luultavasti huonosta itsetunnosta. Leimakirveet heiluvat nykyaikana herkästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsi puhua lapsuuteni köyhyydestä. Nykyiset köyhät elävät ihan eri maailmassa kuin me.
En mistään henkilökohtaisista asioistani paitsi jo hyvien tuttujen kanssa. Ihmiset ovat nykyään vauhkoja ja vihaisia.
Vierailija kirjoitti:
Peittelen korkeaa koulutustasi, jos muu seurue ei kuulu samaan ”kuplaan”. Olen FT, baarissa minua luullaan kampaajaksi :-D . Ennen korkea koulutus takasi jonkinlaisen kunnioituksen, nykyään aletaan etsiä kaikenlaisia vikoja tyyliin ”se on ollakseen / se on takakireää tiukkapipo”. No en ole kumpaakaan, kommentoijat kärsivät luultavasti huonosta itsetunnosta. Leimakirveet heiluvat nykyaikana herkästi.
Et tiedä edes sitä, että ei baaripiireissä puhuta koulutuksesta eikä töistä mitään. Huono provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman on varottava kenelle kertoo että elin 60 luvun lapsuuden ja 70 luvun nuoruuden keskiluokkaisessa perheessä. Eikä meillä ollut sen ajan mittapuulla mitään isompia puuutteita . Ahkeruutta ja vähän onnea ja suhteitakin tuo edellytti vanhemmilta.
Keskusteluissa pitää mennä porukan ehdoilla, vaikka tietää faktat vääriksi. Muuten tulee hankalaa. Hyvin tarkkaan pitää harkita, milloin paljastaa tietävänsä jostain asiasta jotain. Toisilla on oikeus mennä tietämättömyytensä suojassa, kunnes asiat valkenevat heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, keksi parempi satu.
Juuri tällaista asennetta tarkoitin. I rest my case.
Ap
Nosto