Miksi se on niin monille jotenkin tosi vahva normi että ihmisen pitää harrastaa aktiivisesti musiikin kuuntelua?

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän arvostan ihan vaan täydellistä hiljaisuutta tai korkeintaan luonnon ääniä. Musiikin kuuntelu on nykyään tosi satunnaista, lähinnä joskus joku yksittäinen kappale saattaa iskeä, nykymusiikin osalta tosin sitäkin tapahtuu harvemmin. Suuri osa kaikesta tähän maailmaan tuutatusta musiikista on mielestäni roskaa Silti aina välillä tulee varsikin tietynlaisilta ihmisiltä vähän sellaista passiivis-aggressiivista ihmettelyä, että "ohhoh, en minä kyllä osaisi kuvitellakaan". Mikä tässä nyt on niin ihmeellistä? Eihän kaikki harrasta kuvataidettakaan eikä se ihmetytä ketään.