Onko muilla tilannetta että suku on ottanut tietyn lapsen suosikkilapsekseen?

Meillä on kaksi lasta ja tuntuu että nuorempi on selkeästi miehen suvun suosikki (ja jopa mies itsekin tuntuu pitävän tästä lapsesta enemmän), vanhempi taas on mun suvun suosiossa. Ehkei yllättävää että se nuorempi muistuttaa piirteiltään paljon miehen sukulaisia ja isompi taas on mun kopio.

Molemmat saavat kuitenkin huomiota.

Äitinä vaan ärsyttää kun aikuiset eriarvostavat lapsia. Mulle molemmat ovat yhtä rakkaita ja yhtä arvokkaita. Vaikka täytyy myöntää että sillä tavalla menen samaan lankaan, että mielestäni se mua muistuttava on vähän kauniimpi :P

ap

Meillä on kaksi lasta ja tuntuu että nuorempi on selkeästi miehen suvun suosikki (ja jopa mies itsekin tuntuu pitävän tästä lapsesta enemmän), vanhempi taas on mun suvun suosiossa. Ehkei yllättävää että se nuorempi muistuttaa piirteiltään paljon miehen sukulaisia ja isompi taas on mun kopio.

Molemmat saavat kuitenkin huomiota.

tyttö on äitini suosikki ja poika isäni suosikki :) eli molemmat lapset saavat "oman" isovanhemman, joten kaikki on hyvin.

ja hän onkin sitten oman puolen sukuni suosikki. Tyttö taas on aivan mieheni äidin näköinen, arvata saattaa, että anoppi sitten huomaamattaankin hieman extrahuomioi tätä tyttöä. Mutta kyllä molemmat isovanhemmat yrittävät olla tasapuolisia silti. Mutta käytöksestä pystyn aavistelemaan suosikkiasemat.

käsittääkseni tuo on harvinaista että saman perheen lapsista toinen olisi suosikki ja toinen/loput lapsista "ei-suosikkeja". Se taitaa olla tavanomaista taas että perheiden välillä on eroja, eli meillä ainoa mummomme(=anoppi) on sanonut suoraan että miniän lapset eivät kuulu hänen vastuulleen, hän haluaa olla vain tyttärensä lapsien mummo. Ja hyvin on toteuttanut julkilausumaansa, vain tyttärensä lapsia hoivaa/hellii/viettää aikaa, meidän lasten kanssa ei ikinä. Harmittaa, mutta omaa mielenterveyttä säästääkseni olen joutunut vain hyväksymään asian.



Sen verran voin sanoa lasten puolesta että tällainen näkyy, ja lapsen ymmärtävät sen ja harmistuvat. Yritä sinä AP jotenkin paikata tilannetta lapsillesi. Esim. selittämällä sille "hyljitylle" että eriarvoinen kohtelu ei johdu hänestä, ja hänessä ei ole mitään vikaa vaan vika on aikuisten tyhmässä käyttäytymisessä. Olen huomannut että lapset helposti syyllistävät itseään tai luulevat että kohtelu johtuu heistä. Omakin lapseni silmät itkussa kysyy aina välillä että miksi mummo rakastaa vain serkkuja, eikä meitä? Siinä saa sitten yrittää itse pysyä tyynenä ja selittää että ei tämä teistä johdu vaan mummon omista ongelmista...

Meillä on miehen vanhemmat tehneet suosikin yhdestä lapsenlapsestaa. Onneksi ei ole meidän lapsi, vaan kohtelevat kaikkia lapsiamme samalla tavalla.



Vain tämä yksi, miehen veljen lapsi, on ollut erityisasemassa syntymästään lähtien. En tiedä miksi. Muut saman perheen lapset eivät ole tämmöisessä erityisasemassa.



Surullisinta tässä on se, että tämä suosikkilapsi on koulukiusaaja, ja isovanhemmat ylpeilevät silläkin :( Ääni ylpeydestä väristen selittävät kuin Heikki on synnynnäinen johtaja ja määrää koulussakin kuka saa osallistua leikkeihin.

Tilanne on se, että tämä Heikki on sulkenut yhden pojan leikkien ulkopuolelle. Syyksi sanoo "ei siitä oo niihin juttuihin".



Kyse ei ole edes mistään wt-perheestä eikä wt-isovanhemmista, vaan akateemisista, elämässään menestyneistä ihmisistä.



Onneksi meillä on välimatkaa siihen porukkaan useita satoja kilometrejä. Ei tarvitse tavata kuin pari kertaa vuodessa.