Korostuuko ulkoilun ja tasaisten rytmien merkitys kun on useampia lapsia?
Meinaan meillä on vain yksi leikki-ikäinen (toinen tulossa) ja vaikka poikkeillaan rytmistä aika useinkin, ei lapsi ole millänsäkään, vaan aina on yhtä hyvällä tuulella. Vaikka joutuu valvomaan, kyläilemään, olemaan reissussa, vaikka jää ulkoilut väliin, ruokailu viivästyy - aina touhottaa hyväntuulisena samalla tavalla. Luulen, että toisen tultua riitelyt ja kahnaukset lisääntyvät? Ja siihen luulen, että ulkoilu on sitä parasta lääkettä ja tasaiset rytmit tietenkin.
Vai riippuuuko se toisen luonteesta? Onko meillä "poikkeuksellisen helppo" esikoinen vai onko se aina tällaista yhden kanssa?
Kommentit (7)
ja 2 hoitolasta. Arkisin siis rutiinit ihan must mutta viikonloppuisin kyllä mennään miten mennään ja ei lapset siitä mitenkään sekaisin mene. Omat siis 5v. ja 2v.
Esikoinen oli aikoinaan tuollainen; mitä vaan ja milloin vaan ja aina hommat sujuu. Tämä kuopus on täysin toista: kellontarkuudella olisi hommat hoidettava, muutoksiin vastataan järjettömillä kiukku- ja väsymyskohtauksilla. Heillä on iso ikäero, joten eron huomaa tässä vaiheessa....
ja meillä on todella joustavat rutiinit. Elämä kolmen kanssa ei minusta ole lainkaan rankkaa. Huonolla säällä me EI ulkoilla, kukaan ei halua.
toiset lapset nyt vaan on sellasia että niitä ei haittaa "rytmittömyys" ja toiset vaativat kovinkin tarkat rutiinit. Joidenkin on pakko pitää rytmistä kiinni sen ainokaisenkin kanssa ja toiset voi elää aika joustavasti monenkin kanssa.
Minulla on neljä alle kouluikäistä, ja toki jonkinlainen päivärytmi on oltava. Rutiinit todellakin helpottavat elämää. Mutta meidän lapset ovat sen sorttisia että rytmistä poikkeileminen ei aiheuta mitään ongelmaa.
Osa lapsista on enemmän rutiinien perään kuin toiset ja alkavat kiukuttelemaan jos on liikaa muutoksia.
Mutta kyllä olen huomannut että useamman lapsen kanssa pitää mennä tarkemmin rutiinien mukaan että homma pysyy kasassa.
Meillä ei ollut mitään kellontarkkoja päivärutiineja, tehtiin tuulen mukaan, eikä koskaan ollut mitään vaikeuksia. Olen hieman laiskuuteen taipuvainen ja mukavuudenhaluinen, joten mahdollisimman helpolla pääseminen taisi olla yksi kriteeri. Nukuimme perhepedissä, imetin pitkään, vauveli roikkui kantoliinassa, kuljettiin paljon ja oltiin aktiivisia, otettiin rennosti kun siltä tuntui. olen luonteeltani sellainen, etten kestä kauhean tarkkoja rutiineja muutenkaan, elämässä täytyy olla vaihtelua ja mahdollisuus tehdä sen mukaan mitä kulloinkin
huvittaa.
oikeilla jäljillä. Minulla kolme alle kouluikäistä, ja rutiinit on pakko pitää tiukkana. Muuten tämä vaan ei toimi :)