Hmm. Olen tässä nyt miettinyt jo pitkään , eihän teitä kiinosta!

Jos teillä kerran on talous ja muut edellytykset viidettä lasta varten kunnossa, antakaa mennä.

avoin sukupuolen toivominen tai se, että he luulevat vanhempien toivovan tiettyä sukupuolta, on to-del-la ärsyttävää.



Meillä on tällä hetkellä kaksi lasta ja molemmat samaa sukupuolta. Ärsyttää jo valmiiksi, jos joskus saamme lisää lapsia, niin se sukupuoliveikkailu "tuliskohan teille nyt se R, kun teillä on jo kaksi K:ta" alkaa.



Lapset on kyllä ihania, joten jos vaan voimia ja varallisuutta on, niin siitä vaan vauvoja lisää tekemään. :)

Tasmania on jossain australian lähellä? kai? ei tähän aikaan vuorokaudesta mennyt perille.

ja se, mitä KUKAAN ei usko, että minä halusin nimenomaan lapset vain samaa sukupuolta.



Ekan kohdalla oli oikeesti 100% ihan sama kumpi tulee, tuli tyttö, toisen kohdalla toivoin hartaasti tyttöä esikoiselle siskoksi, ja olin ikionnellinen kun tyttö tulikin. Kolmannen kohdalla ihan sama, toivoin että tulee kolmas tyttö. Neljännen kohdalla ensin ajattelin, että mielummin tyttö, mutta poikakin olisi ihan kiva, kunnes rupes pelottaan ajatuskin pojan äitinä olosta, ja pojasta siinä tyttölaumassa, ja pelkäsin synnytykseen asti, että toivottavasti ei ole poika. Viides ja kuudes tuli kaksosina, ja siinä vaiheessa isoin toive oli, ettei vaan tulisi erisukupuolisia kaksosia (että lopputulos olis 5 tyttöö ja poika, jotenkin se yks poika olis tuntunu tosi ylimääräseltä tyttölaumassa) ja kun ultrassa varovasti veikattiin kahta tyttöä niin heittelin jo kuperkeikkoja.



Enempää lapsia ei tule, ja olen niiiiin onnellinen, että kaikki on tyttöjä. Luulen, että jos eka olisi ollut poika, olisin hartaasti toivonut muistakin poikia, varma en tietenkään voi olla.



Koko ajan, ensimmäisen lapsen jälkeen on hoettu että "teette vielä pojan kaveriksi" ja "kyllä te sen pojankin saatte". Kun lapsia on siunaantunut lisää ja lisää, on ihmiset ajatelleet automaattisesti että me epätoivosesti yritetään sitä POIKAA ja aina synnytyksen jälkeen tullut pahoittelevia "no, ehkä seuraava on sitten poika" kommentteja, jotka on loukannu ihan älyttömästi. Vieläkin, kun nuorimmat lapset on 4v ja ollaan tehty selväksi, että enempää ei tule, välillä tulee kommentteja "harmi kun ette sitten sitä poikaa saanut" tai "kannattaisi kuitenkin vielä kerran yrittää, kyllähän se onni saattaisi tälläkertaa olla parempi" siis WTF? Ja kun ollaan esim. raskausaikoina sanottu, että TOIVOTAAN nimenomaan tyttöä, on ihmiset ajatelleet, että valmistaudutaan vain pettymykseen, ja nytkin kun kerrotaan, että ollaan aina haluttukin pelkkiä tyttöjä, on sekin oikeiden tunteiden kieltämistä.