Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyvät naapurit muuttivat 3v sitten ja itkettää vieläkin
30.10.2011 |
Meillä oli aivan ihanat naapurit. Meillä kaksi tyttöä ja heillä kaksi ja vielä samanikäiset. Ehdimme asua naapureina n. 9 vuotta. Tytöt leikkivät kaiket vapaa-ajat keskenään ja oli ihanaa, kun viikonloppuaamuisin talo oli täynnä tyttöjä (omat ja naapurin) syömässä aamupalaa ja puuhaamassa kaikkea kivaa. Leikkivät kotipihalla vielä kouluikäisinäkin.
No perhe muutti kolme vuotta sitten. Meidän esikoisella (nyt yläasteella) on kavereita, mutta samanlaista bestistä ei ole enää löytynyt. Ongelmiakin on ollut, kun kavereiden kanssa hengaillaankin kotipihan sijasta kauppakeskuksessa. Nuorempi löysi heti uuden bestiksen.
Vieläkin surettaa ja tuntuu, että elämän ihanin aika päättyi naapurien muuttoon. Omakaan asunto ei enää tunnu mukavalta, mutta itse en haluisi muuttaa, että lapset eivät vaihtamaan koulua.
Miten muut ovat kokeneet vastaavan? Ja kyllä me entisiä naapureita tapaillaan ,mutta ei niin kovin usein ja heidänkin lapsillaan alkaa olla ihan uudet kuviot.
Kommentit (4)
ja täällä on vähän samanlaista muiden suomalaisten suhteen... Monet tulevat ja asuvat vuoden-pari-kolme, ja sitten muuttavat takaisin Suomeen.
Ja kyllä, minäkin kaipaan erityisesti erästä perhettä jossa oli samanikäisiä lapsia, ja meidän esikoiset bestiksiä. Suomenkielen harjoituskin hoitui automaattisesti siinä samalla.
Monet ihmiset tulevat elämäämme, jotkut heistä jäävät ja jotkut lähtevät. Pitää iloita niistä hetkistä mitä meille suodaan/suotiin. Tiedät kuitenkin että ne ystävät pysyvät, ja jos satut niille kulmille, voit varmasti kyläillä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kyllä, muakin itketti pitkään. He asuivat tässä ihan lähellä, ja en voinut lenkkeillä siellä päin kun alkoi itkettää ja samalla koti-ikäväkin vaivata.
Me tiedämme että jäämme tänne (mieheni on täkäläinen), mutta muut suomalaiset tulevat ja lähtevät. Nyt en oikein enää osaa tutustua ja kiintyä kunnolla muihin suomalaisiin, vaikka täällä asuu nytkin aivan huippukivoja äitejä ja lapsia.
6v. tuli kotiin itkien ja raivoten ja äitiäkin itketti.
En halua lapseni enään menettävän muuton kautta kavereitansa.
Yh-äidit muuttavat helposti, kun ihmissuhteet muuttuu ja toivon lapselle vakaita kavereita vakaista perheistä.
Alue: Aihe vapaa
Meillä oli myös naapurit, joiden kanssa olimme ystävystyneet jo ennen lasten syntymää. Lapset syntyivät samoihin aikoihin, joten vietimme paljon aikaa myös perheittäin.
Pikkuhiljaa lapset kasvoivat erilleen (eri sukupuolta), mutta pysyivät kuitenkin kavereina.
Tästä toisen perheen äidistä ja minusta tuli todella ns. bestikset ja teimme lähes kaiken yhdessä.
Kun perhe muutti toiseen maahan, niin minulta meni melkein vuosi totutellessani "yksinäiseen" arkeen. Toki minulla on muitakin ystäviä ja kavereita, mutta tämän bestiksen kanssa puhumme vieläkin vähintään kerran viikossa puhelimessa.
Eli ymmärään sinua, ap.