Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ratkaisu tähän ongelmaan?!?!?
08.11.2011 |
Eli olen yksinhuoltaja ja minulla on uusi mies.
Mutta ongelma on se, että minä rakastan tätä miestä ja haluaisin kovasti viettää aikaa hänen kanssaan. Mutta hän ei voi olla luonani kun silloin kun lapset ovat isällään, koska täällä on kuulemma hänen mielestään niin ahdasta, hänelle ei ole omaa tilaa ja lapset pitävät meteliä.
Me mahdumme tänne hyvin, mielestäni meidän kotiin ei hänen tavaroistaan kummoisia pidä mahtuakaan kun hän ei asu täällä enkä voi hänelle täältä omaa tilaa kauheasti keksiä, vain ainoastaan käy ja viettää aikaa, onhan hänellä oma asunto. Minun makuuhuoneeni on toki sellainen paikka jonne hän voi sulkeutua, jos alkaa ärsyttämään lasten meteli. Mutta tämä ei riitä hänelle.
Ja okei, lapset pitää meteliä, tottakai. On minusta todellinen ongelma, jos mies ei sitä siedä.
Eli me emme voi tavata, jos lapset ovat kotona. Ja minua tämä vaivaa, haluaisin nähdä useamminkin kun joka toinen viikonloppu. Ja lapset ovat huomanneet, että mies lähtee kun he tulevat ja isompi jo kertoi tietävänsä että se johtuu heistä.
Tämä aihe nousee aika-ajoin esiin ja harmittaa minua ja aiheuttaa riitaa.
Mitä tässä voisi tehdä :( ??
Kommentit (15)
hänen osaltaan muutosta ei ole tulossa eli ei aio opetella sietämään lapsiasi, mutta pyysi sinua kuitenkin odottamaan jos muutosta tapahtuisi. Mikä tuo muutos olisi? Että lapset muuttavat isälleen? Että lapset muuttuvat mykiksi? Kasvavat ja lähtevät kotoa? Saat lottovoiton ja ostat kartanon, jossa on hänelle oma rauhallinen siipi?
Omia lapsia hän ei ainakaan tule koskaan haluamaan (en toki tiedä haluatko sinäkään lisää).
Kieltämättä vaikuttaa siltä, että riität hänelle vakipanona. Ei hän halua sinusta muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä mies ole vielä sopeutunut lapsiin, niin ei kai sitten sopeudukaan. Surullista.
Miehen "tilanpuute" voidaan ymmärtää myös henkisen tilan kaipuuna sinun luonasi. Lapset vievät (hänen mielestään) liikaa huomiota ja energiaa sinulta ja silloin "meteli" alkaa ärsyttää miestä.
Ilooitse miehestä silloin kun tapaatte, sovi vain itsesi kanssa että teidän suhteenne on tuollainen. Tyydy siis siihen mitä sinulla on. Ellet voi sitä tehdä, eroa.
Jätä se mies nyt kun vielä siihen pystyt.
Mies ei selvästikään pidä lapsistasi, jos ei heidän meteliään siedä yhtään. Se tilanne ei tuosta valitettavasti ajan myötä parane vaan pahenee. Niin se vaan menee, nyt kun ette asu yhdessä mies ei voi millään tekosyyllä esim huutaa lapsillesi. Odotahan kun joskus muuttaisitte saman katon alle.
Suhteen lopettamista minä olen niin monesti miettinytkin.
Tuntuu, että minun pitää sopeutua ja odottaa ja hyväksyä. Mutta hän ei hyväksy mitään, tulee ja menee miten haluaa. Sitten hän vielä sanoo minulle, että enhän minä pyydä häntä koskaan meille. Miksi pyytäisin, jos hän on jo niin monesti sanonut ettei jaksa olla täällä metelin ja ahtauden vuoksi.
Oikeasti, minun lapseni ovat helppoja ja rauhallisia lapsia. Tottakai lapsille tulee joskus riitaa ja ääni kovenee. Mutta ei ole mitään "rääkyviä" pikkuvauvoja enää ja hyvin paljon leikkivät keskenään, silloinkin kun mies on täällä ollut.
Minä en pysty hyväksymään sitä, että tämä suhde vain on tälläinen. Minä haluan enemmän. En halua käydä treffeillä vaan haluan parisuhteen, elämänkumppanin. Olen usein surullinen ja mietin tätä asiaa, en minä halua enkä jaksa enää murehtia tätä asiaa. Mutta välitän hänestä niin kovasti.
En haluaisi, että tässä menee vuosia hukkaan tälläisessä suhteessa, kun voisin löytää paremmakin, miehen joka hyväksyy lapseni ja voisi olla osa meidän elämäämme.
Kun tuntuu, että tuhlaan tässä aikaa :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tietää, että sulla on lapset, ja jos aikoo sun kanssa jatkaa, lapset tulee aina olemaan sun lapsia.
Sanoisin, että anna miehelle aikaa sopeutua. Jos hänellä ei ole omia lapsia, se voi viedä aikaa. Jos hän rakastaa sua, lapsiin hänen on pakko sopeutua. Ja jos hän ei totu siihen meteliin, hän ei ole sellainen mies, joka olis sulle tarkoitettu.
Jos mies tosiaan haluaa vakavan suhteen kanssasi, hänen pitää ymmärtää, että lapset tulevat siinä mukana ja sitä meteliä ei vain pääse karkuun.
Oletteko seurustelleet/tapailleet jo pitkäänkin? Jos suhde on tuore, ymmärrän, että hän haluaa tavata sinua kaksin mutta pidemmässä suhteessa tuo kuulostaa lähinnä oudolta ja nimenomaan tulevaisuutta ajatellen, kuten heti alussa sanoinkin.
Ettehän te nyt voi tyyliin kymmentä vuotta tavata vain joka viikonloppu ja varsinkin jos lapset aavistavat jo, miksi mies lähtee pois.
Voithan tietysti ehdottaa, että teette koko porukalla jotain muuta ja jossain muuualla, jossa lasten meteli ei kuulosta niin lujalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli viikonloppuisin keksisi yhdessä tekemisiä, vai kiinnostaako sitä lapset ollenkaan? Onko sillä omia lapsia, onko sillä takana pitkiä suhteita? Onko sillä mitään kokemusta lapsiperheistä?
Miehellä ei ole omia lapsia ja olemme tapailleet jo yli kaksi vuotta. Ei hänellä lapsista ole muuta kun tämä kahden vuoden kokemusta minu lapsistani
Kyllä hän lapsistani tykkää, olemme me sen verran joskus yhdessä olleet. Mutta ei halua olla lasten kanssa juurikaan.
Lapset kyllä pitävät hänesti kovasti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisiko kellään vielä näkökantoja?
ap
että joka toinen viikonloppu tavataan, siinähän ehtii viettää vaikka kaksoinelämää sivussa. Mun mielestä tuo on loukkaavaa lapsiasi kohtaan, ettei mies ole lainkaan valmis olemaan osa heidän elämäänsä. Sori mutta kuulostaa siltä että olet vakihoito muttet todellisen parisuhteen toinen puolisko. Anteeksi mutta se mulle tuli mieleen.
olisiko kellään vielä näkökantoja?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen itsekin miettinyt, että minkätakia mies minun kanssa ni on.. vai pitäisikö sanoa "on".
Minäkään en koe tätä parisuhteeksi, tai ainaaan tämä ei vastaa minun ajatuksiani parisuhteesta.
Kuitenkin meillä on paljon ihania hetkiä yhdessä ja välitän hänestä kovasti. Mutta en tiedä miten kauan vielä jaksan tätä näin.
Tässä iässä sitä ei enää halua kuitenkaan mitään treffailua, vaan kun haussa on kuitenkin parisuhde ja elämänkumppani.
En vain tiedä mitä voisin tehdä, kun asia painaa mieltäni ja en jaksa tätä näin. Juuri olemme asiasta keskustelleet, ja hänen osaltaan asiaan ei ole tulossa muutosta. Mutta hän rohkaisee minua odottamaan ja jaksamaan jos asiaan kuitenkin tulisi muutos jossain vaiheessa.
Mutta itse en osaa kuvitella, että hän yhtä-äkkiä lakkaisikin ärsyyntymästä lasten metelistä, jotta voisimme esimerkiksi asua saman katon alla.
Inhottava tilanne :(
ap
etten olisi äärimmäisen loukkaantunut siitä että mies ei jaksaisi lapsiani. ÄRSYYNTYISI heidän äänistään jne. Kamalaa. Ei tuo ole oikein lapsille, kyllähän he ymmärtävät ettei äidin mies heistä tykkää. :( olen itse kasvanut yh-äitini kanssa ja hänellä oli joskus miesystäviä, ja koin senkin aina vaikeana VAIKKA miehet olivat minulle ystävällisiä ja oikein yrittivät kaveerata. Olisi ollut ihan hirveää, jos olisin tiennyt että omassa kodissani käy ihminen, joka ei minusta tykkää. Isoin lapsesihan tämän jo ymmärtää :(
olen itsekin miettinyt, että minkätakia mies minun kanssa ni on.. vai pitäisikö sanoa "on".
Minäkään en koe tätä parisuhteeksi, tai ainaaan tämä ei vastaa minun ajatuksiani parisuhteesta.
Kuitenkin meillä on paljon ihania hetkiä yhdessä ja välitän hänestä kovasti. Mutta en tiedä miten kauan vielä jaksan tätä näin.
Tässä iässä sitä ei enää halua kuitenkaan mitään treffailua, vaan kun haussa on kuitenkin parisuhde ja elämänkumppani.
En vain tiedä mitä voisin tehdä, kun asia painaa mieltäni ja en jaksa tätä näin. Juuri olemme asiasta keskustelleet, ja hänen osaltaan asiaan ei ole tulossa muutosta. Mutta hän rohkaisee minua odottamaan ja jaksamaan jos asiaan kuitenkin tulisi muutos jossain vaiheessa.
Mutta itse en osaa kuvitella, että hän yhtä-äkkiä lakkaisikin ärsyyntymästä lasten metelistä, jotta voisimme esimerkiksi asua saman katon alla.
Inhottava tilanne :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
loukkaantunut ja siksi tämä aika-ajoin nousee puheeksi ja siitä syntyy riita.
Yhdessä olemme siis yli 2 vuotta olleet.
Mutta viimeisen reilu 7kk aikana hän on ollut täällä yhden yön niin, että lapset olivat kotona. Ja muuten nähnyt vain vilaukselta kun lapset ovat palanneet isältään.
Välitän hänestä, hän on siltikin minulle tärkeä. Mutta tämä menee kyllä jo vähän yli rajani, vaikea asia, mutta olen miettinyt suhteen lopettamista.
Mutta mietin, hätäilenkö, pitäisikö minun vielä antaa aikaa tottua.. mutta miten hän tottuu kun hän ei vietä meidän kanssamme aikaa?!
Kiitos kaikille kommenteista.
ap
Alue: Aihe vapaa
jos jollain olisi jotain mielipidettä...
ap