Minen kestä tätä eläkeläisen elämää, tunnit ei riitä mihinkään.

Niin mun appiukkokin teki.

ehdi mitään työpaikkoja hakee tai ilmotuksia selata, hyvä kun ehtii rauhassa aamukahvit juomaan ja sähköpostit lukemaan, siihen se leppoisuus sit eläkepäivästä loppuukin.

Tosin mun eläkepäivä alkaa vasta klo 11, että ei sitä kauheesti ehdi, kun perhe vaatii osansa jo klo 18.

vaan kun ei ehi, ei ainakaan sohvalla lojua. Perkele tämä eläkkeellä olo mitään rentoa ole, työleiri mikä työleiri.

Olen ollut eläkkeellä jonkin aikaa, ikää nyt 62v



Nuorimmat lapset ovat opiskelemassa viereisillä paikkakunnilla, ovat kotona usein viikonloppuisin ja lomilla. Silloin on enemmän kotihommia ruuanlaitosta tiskeihin, mutta kun lähtevät niin vähän tyhjä olo...



Lastenlapsia on kuusi jotka asuvat lähellä ja ovat aika paljon mummin seurana. Viikonloppuisin voi olla 4-6 lasta ja joskus arkisin kun ovat toipilaina flunssasta. Hyvä kun on kotona oleva mummi niin voi auttaa.



Minulla on paljon, paljon töitä joita pitäisi täällä kotona tehdä. Omakotitalossa on remppaamista ja piha ym.



Onneksi mieheni ei ole turhan tarkka, kun ei itsekjään niin kauheasti ole hommien perään, neljä vuotta nuorempi minua työelämässä vielä.



Kesämökillä odottaa aina työt, ja viime kesänä jo k0in että kissa alkaa olla liikaa, hiirten raatoja siivottavana, muurahaisten munia terassilla pöytäliinan alla ja kusiaiset kimpussa kun puistelin liinan.



Joku iso eläin (lapsen karannut kani?) oli jäänyt aittaan sängyn alle edellisvuoden viimeisellä kerrralla ja haju oli karmea. Kaikki petivaatteetkin heivasin roskiin, kloorasin lattiat moneen kertaan, huh.



Kiinteät sängyt piti purkaa sorkkaraudalla pois siivouksen tieltä...mies onneksi ne sängyt purkasi...siivoamista ja ihan eläinten takia.



Nyt ajattelin ihan pikku hiljaa tapetoida ainakin yhden huoneen, maalaan ikkunoiden pokat, tiivistän ikkunat talveksi, laitan uudet verhot...teen valokuvia tulostamalla negatiiveista, skannasin viikossa 524 kuvaa tietsikalle...ihan pikku hiljaa omassa tahdissa, kukaan ei käske eikä komentele. Työt ei mihinkään karkaa.



Eri asia on jos on kotieläimiä, lehmiä lypsettävänä tai sikoja ruokittavana. Myös jos perhe käy säännöllisesti syömässä, ruoka oltava jämptisti lautaselle, niin silloin on ahistavaa ja kiirettä, ymmärrän.



Minulla on aikanaan ollut kiirettä ihan kylliksi ison perheen äitinä. Kolme lasta syntyi neljässä vuodessa, siten vielä kaksi lisää muutaman vuoden kuluttua. Nyt helpottaa, mutta onhan ne lastenlapset kolmelta ja kolme ei ole vielä aloittanut perhe-elämää...



Kunpa ap saisit ottaa yhtä rauhallisesti eläkepäiväsi kuin minä, pelaan Raylla poikeriakin päivittäin eikä kukaan komentele. Hyvää jatkoa, ap.