Miten pääsen eroon liiasta kiltteydestä?

Eikö ole kohtalotovereita? Miten olette päässeet eteen päin?

Annat jokaisen aikuisen hoitaa omat asiansa. Autat muita vain, jos he sairastuvat. Esim. Tarvitsevat kyytiä sairaalaan, apteekista lääkettä tms.. Sillon sulla jää energiaa hoitaa itseäsi. 

T. Entinen liian kiltti 

Vierailija kirjoitti:

Annat jokaisen aikuisen hoitaa omat asiansa. Autat muita vain, jos he sairastuvat. Esim. Tarvitsevat kyytiä sairaalaan, apteekista lääkettä tms.. Sillon sulla jää energiaa hoitaa itseäsi. 

 

T. Entinen liian kiltti 

Juu, näinhän se teoriassa menee. Sanot vaan masentuneelle, että nyt sä piristyt ja ryhdistäydyt, hopi hopi. Ei toimi. Ongelmahan on juuri se, ettei osaa tehdä niin kuin  pitäisi tehdä. Siksi kyseessä on ongelma.

Täytyy vain alkaa sanoa ei ja kestää ihmisten reaktiot. Ei ne ihmiset susta kyllä välitäkään, jos siitä suuttuvat, että väsyt etkä jaksa. Jos välittäisivät, haluaisivat, että lepäisit ja voisit hyvin.

Tätä palstaa kun tarpeeksi pitkään lukee, kyllä siinä ihminen kyynistyy. Varsinkin, kun oikeassa elämässä samanlaisia kokemuksia. Syntymästä lähtien.
 

Vierailija kirjoitti:

Täytyy vain alkaa sanoa ei ja kestää ihmisten reaktiot. Ei ne ihmiset susta kyllä välitäkään, jos siitä suuttuvat, että väsyt etkä jaksa. Jos välittäisivät, haluaisivat, että lepäisit ja voisit hyvin.

Täytyy täytyy, vaan kun ei voi. Joku varmaan lapsuudessa menny päin helvetti, mutta mikä? Joka kerta ajattelen, että tämä oli nyt viimeinen kerta, mutta ei, ei se kuitenkaan siihen jää.

Opettele sanomaan ei. Katso piirejä. Selvitä voiko joku muu kysyjän läheinen auttaa sitä asiassa vai mikä. Älä ota liikaa autettavia, yksi läheinen ja yksi vieras ekana, joskus. Lepää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annat jokaisen aikuisen hoitaa omat asiansa. Autat muita vain, jos he sairastuvat. Esim. Tarvitsevat kyytiä sairaalaan, apteekista lääkettä tms.. Sillon sulla jää energiaa hoitaa itseäsi. 

 

T. Entinen liian kiltti 

Juu, näinhän se teoriassa menee. Sanot vaan masentuneelle, että nyt sä piristyt ja ryhdistäydyt, hopi hopi. Ei toimi. Ongelmahan on juuri se, ettei osaa tehdä niin kuin  pitäisi tehdä. Siksi kyseessä on ongelma.

no kukaan muu ei sen kiltin puolesta voi lopettaa kynnysmattona olemista. puhelin äänettömälle x-ajaksi, niin johan saa toipumisrauhaa tai vastaa viestiin että nyt tarvitsen aikaa omaan toipumiseen, palaillaan joskus asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy vain alkaa sanoa ei ja kestää ihmisten reaktiot. Ei ne ihmiset susta kyllä välitäkään, jos siitä suuttuvat, että väsyt etkä jaksa. Jos välittäisivät, haluaisivat, että lepäisit ja voisit hyvin.

Täytyy täytyy, vaan kun ei voi. Joku varmaan lapsuudessa menny päin helvetti, mutta mikä? Joka kerta ajattelen, että tämä oli nyt viimeinen kerta, mutta ei, ei se kuitenkaan siihen jää.

sitten sä nautit tästä marttyyrihommasta ja siksi jatkat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy vain alkaa sanoa ei ja kestää ihmisten reaktiot. Ei ne ihmiset susta kyllä välitäkään, jos siitä suuttuvat, että väsyt etkä jaksa. Jos välittäisivät, haluaisivat, että lepäisit ja voisit hyvin.

Täytyy täytyy, vaan kun ei voi. Joku varmaan lapsuudessa menny päin helvetti, mutta mikä? Joka kerta ajattelen, että tämä oli nyt viimeinen kerta, mutta ei, ei se kuitenkaan siihen jää.

Tunnistatko, mitä tunteita on tuon "ei voi" takana? Mitä tapahtuisi, jos sanoisit ei - tai mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua? Mulla sairaalloisen toisten miellyttämisen taustalla oli pelko. Pelkäsin isääni ja yritin paniikissa miellyttää muita, jotta eivät jättäisi isän armoille. Tuo kuvio alkoi varhaislapsuudesta enkä ole sitä täysin ymmärtänyt kuin vasta nyt kolmekymppisenä.

Opettelin huolehtimaan omista rajoistani. Kiltti olen edelleen, mutta minä määritän kiltteyteni rajat. 

Opettelemalla. Se on vaan pakko opetella. Itse tuskailin psykologille, kun veli aina lykkää lapsensa hoitooni ja sisko puuttuu asioihini, vaatii tekemään elämäni ratkaisut kuten hän haluaa jne. Ja jos en tehnyt, haukkui.

Psykologi kysyi, miksi en sano EI. Että mulle ei nyt sovi. Ja sitä ei tarvitse edes selittää. En keksinyt muuta vastausta, kuin että enhän mä nyt voi sanoa niille että........ Paskapuhetta!

Sitten vaan opettelin. Sanoin veljelle että kuule, nyt en voi olla lapsenvahtina. Oli kauheaa, mutta tein sen. Seuraava kerta oli helpompi.

Siskolle sanomista harjoittelin etukäteen. Ja kun hän taas aloitti, sanoin että kiitos mielipiteestäsi, mutta päätän itse. Sisko oli ihan järkyttynyt että mitä??!!?? Ja kun aloitti haukkumisen, sanoin että en kuuntele tällaista, heippa. Ja suljin puhelimen. Sydän hakkasi ja tunsin olevani kamala ihminen! Mutta vähän myöhemmin olin tosi ylpeä itsestäni. 

Siitä se lähti. Kerta kerralta helpompaa. Mieti etukäteen sanasi, ja sitten vaan sanot ne. Pystyt kyllä!!

Olet ilkeä muille niin kuin ovat sinua kohtaan. Kyllä se siitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy vain alkaa sanoa ei ja kestää ihmisten reaktiot. Ei ne ihmiset susta kyllä välitäkään, jos siitä suuttuvat, että väsyt etkä jaksa. Jos välittäisivät, haluaisivat, että lepäisit ja voisit hyvin.

Täytyy täytyy, vaan kun ei voi. Joku varmaan lapsuudessa menny päin helvetti, mutta mikä? Joka kerta ajattelen, että tämä oli nyt viimeinen kerta, mutta ei, ei se kuitenkaan siihen jää.

Tunnistatko, mitä tunteita on tuon "ei voi" takana? Mitä tapahtuisi, jos sanoisit ei - tai mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua? Mulla sairaalloisen toisten miellyttämisen taustalla oli pelko. Pelkäsin isääni ja yritin paniikissa miellyttää muita, jotta eivät jättäisi isän armoille. Tuo kuvio alkoi varhaislapsuudesta enkä ole sitä täysin ymmärtänyt kuin vasta nyt kolmekymppisenä.

No en tiedä. Ehkä jokin jätetyksi tulemisen pelko. Jos tuntuu että koko tuttavapiiri käyttää hyväkseen, niin ketä jää jäljelle, jos kaikkiin katkaisee välit?

Kun alatkin pitää puoliasi, saat narsistin maineen.

Vierailija kirjoitti:

Kun alatkin pitää puoliasi, saat narsistin maineen.

No niinpä. Joskus väsyksissäni olen töksäyttänyt jotakin ja heti sai kuulla kautta rantain millainen känkkäränkkä olen. Ja ne ketkä ei suutu, alkaa nauramaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy vain alkaa sanoa ei ja kestää ihmisten reaktiot. Ei ne ihmiset susta kyllä välitäkään, jos siitä suuttuvat, että väsyt etkä jaksa. Jos välittäisivät, haluaisivat, että lepäisit ja voisit hyvin.

Täytyy täytyy, vaan kun ei voi. Joku varmaan lapsuudessa menny päin helvetti, mutta mikä? Joka kerta ajattelen, että tämä oli nyt viimeinen kerta, mutta ei, ei se kuitenkaan siihen jää.

Tunnistatko, mitä tunteita on tuon "ei voi" takana? Mitä tapahtuisi, jos sanoisit ei - tai mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua? Mulla sairaalloisen toisten miellyttämisen taustalla oli pelko. Pelkäsin isääni ja yritin paniikissa miellyttää muita, jotta eivät jättäisi isän armoille. Tuo kuvio alkoi varhaislapsuudesta enkä ole sitä täysin ymmärtänyt kuin vasta nyt kolmekymppisenä.

No en tiedä. Ehkä jokin jätetyksi tulemisen pelko. Jos tuntuu että koko tuttavapiiri käyttää hyväkseen, niin ketä jää jäljelle, jos kaikkiin katkaisee välit?

Niin. Se siinä on, mitä voi tapahtua. Jaksaako jatkaa entiseen malliin vai ottaako riskin, ettei kukaan jää, kun eivät susta enää rajattomasti hyödykään. Jälkimmäisessä tapauksessa pitäisi sitten olla valmis etsimään toisenlaista seuraa, jos seuraa kaipaa.