IL: Joel, 24, on ylpeästi työtön - "Minua ei kiinnosta opiskelu eikä töissä käyminen"

Joel saa olla työtön mutta yhteiskunnan ei pidä antaa hänelle lanttiakaan

Olikohan neljäs tai viides aloitus asiasta. Et mitenkään voinut käyttää hakua ja kirjoittaa vanhaan ketjuun?

Joel voi vapaasti olla opiskelematta tai menemättä töihin. Mikään laki ei pakota. Mutta muilla ei ole velvollisuutta elättää tämmöisiä filosofeja. 

Vierailija kirjoitti:

Joel saa olla työtön mutta yhteiskunnan ei pidä antaa hänelle lanttiakaan

Pitää, koska se on jokaisen laillinen oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Joel voi vapaasti olla opiskelematta tai menemättä töihin. Mikään laki ei pakota. Mutta muilla ei ole velvollisuutta elättää tämmöisiä filosofeja. 

On velvollisuus niin kauan kun asut Suomessa.

Joel on mielisairas yksilö, jolla ei mene hyvin. Joelia kohtaan voi vain kokea sääliä. 

Voi sitä joka kadehtisi joelin surkeaa elämäntilaa. Onneksi elämme valtiossa jossa moiset vässykät eivät joudu ojaan ja pikkurikollisuuden pariin.

Neiti on hyvä ja menee töihin.

Suoraan sanoen tulee mieleen, että taitaa olla rikkaan suvun poikia. Paikallista kokoomusperhettä, luulisin. 

Samaa mieltä kanssaan siitä, että nykyään on vaikea löytää eettistä työpaikkaa. Itsekin vain pahoin eräässä myyntityössä jossa piti käytännössä huijata ihmisiä, toisessa työssä jossa työn tavoitteena oli minimoida rikkaiden maksamat verot ja kolmannessa jossa ratsastettiin luksus väitteellä vaikka tavaa oli samaa kamaa kuin muuallakin.

Siivoojana puolestaan ei tullut toimeen, eikä muutamassa muussa "hanttihommassa". Voisin olla lääkäri, mutta en kestä ihmisten eritteitä, haluaisin olla eläinlääkäri mutta en halua lopettaa terveitä eläimiä asiakkaan vaatimuksesta. Voisin olla toimittaja, mutta se ala kuolee parhaillaan. Paljon kiinnostaisi käsikirjoittaminen tai muu media ala, mutta siellä on jo liikaa ihmisiä markkinoihin nähden. Kirjailijana ei elä. Myyjänä olen taitava, mutta en halua tukea ylikulutusta ja vegaanisten välttämättömyystarvikkeiden myynti on aika marginaalista. Tykkään vanhuksista ja voisin auttaa heitä, mutta sitten tulee taas se eritekammo ja eettinen ongelma jos on jatkuva kiire. En todellakaan halua olla verenimijä juristi, mutta ihmisoikeus, eläinoikeus tai ympäristöjuristi voisin olla, mutta nekin paikat on jo täynnä ja jonoa riittää.

Tuntuu ettei sellaisia töitä ole joilla tulisi toimeen JA joissa ei pitäisi tehdä mitään epäeettistä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kanssaan siitä, että nykyään on vaikea löytää eettistä työpaikkaa. Itsekin vain pahoin eräässä myyntityössä jossa piti käytännössä huijata ihmisiä, toisessa työssä jossa työn tavoitteena oli minimoida rikkaiden maksamat verot ja kolmannessa jossa ratsastettiin luksus väitteellä vaikka tavaa oli samaa kamaa kuin muuallakin.

Siivoojana puolestaan ei tullut toimeen, eikä muutamassa muussa "hanttihommassa". Voisin olla lääkäri, mutta en kestä ihmisten eritteitä, haluaisin olla eläinlääkäri mutta en halua lopettaa terveitä eläimiä asiakkaan vaatimuksesta. Voisin olla toimittaja, mutta se ala kuolee parhaillaan. Paljon kiinnostaisi käsikirjoittaminen tai muu media ala, mutta siellä on jo liikaa ihmisiä markkinoihin nähden. Kirjailijana ei elä. Myyjänä olen taitava, mutta en halua tukea ylikulutusta ja vegaanisten välttämättömyystarvikkeiden myynti on aika marginaalista. Tykkään vanhuksista ja voisin auttaa heitä, mutta sitten tulee taas se eritekammo ja eettinen ongelma jos on jatkuva kiire. En todellakaan halua olla verenimijä juristi, mutta ihmisoikeus, eläinoikeus tai ympäristöjuristi voisin olla, mutta nekin paikat on jo täynnä ja jonoa riittää.

Tuntuu ettei sellaisia töitä ole joilla tulisi toimeen JA joissa ei pitäisi tehdä mitään epäeettistä.

Haloo pahvi, töissä ei käydä eettisyyden vuoksi vaan siksi että elätetään itse itsemme. Vapaa-ajalla voi ja saa olla sitten niin eettinen kuin haluaa. 

Itse olen saanut vähän alta kolmikymppisenä diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta ja siitä sitten b-lausunnon, että olen alentuneesti työkyvytön. Olen nyt neljänkymmenen ja vuosien varrella lähinnä ollut työkokeiluissa eri paikoissa. Joissain paikoissa on joutunut oikeasti raatamaan niin että henkinen ja fyysinen kuormitus on ollut kovilla, palkatta. Lisäksi olen saanut kuulla työyhteisöissä syrjimistä, joka myös tuo henkistä kuormittavuutta. Ei ole oikein mistäänkotoisin tämä systeemi ja ymmärrän etteivät kaikki jaksa tätä oravanpyörää. Turha tulla kenenkään buumerin huutelemaan, että: "tuet pois ja töihin", ikäänkuin se olisi joku rangaistus.