Lue keskustelun säännöt.
Työpaikan ikävä toimintakulttuuri
24.04.2026 |
Olen ollut työpaikassani n. vuoden ajan ja näen huomattavasti enemmän ongelmakohtia kuin aiemmissa työpaikoissani. Huomaan myös itse muuttuvani kyynisemmäksi ja minun on joissain kokouksissa vaikeaa olla paras oma itseni. Luulen, että tämä johtuu jatkuvasta kritiikin alla olosta. Ikään kuin muuttuisin itseään toteuttavaksi ennusteeksi. Tiedän tekeväni hyvin perustyöni, sillä saan runsaasti kiitosta siitä asiakkailta ja lähimmiltä kollegoilta. Virheetön en tietenkään ole. Olen opetellut uuden työnkuvan, joten matkaa mahtuu monenlaista erhettä, ei kuitenkaan mitään alallani poikkeuksellisen suurta.
Yksi hieman kaukaisempi kollega, jonka kanssa teen kuitenkin yhteistyötä viikottain, tuntuu ottaneen minut silmätikuksi. Hän on minua "hierarkiassa" ylempänä, mutta ei kuitenkaan esihenkilöni. Alussa minua kannustettiin kysymään avoimesti kaikkea mitä mieleeni tulee. Kuitenkin kun tältä työkaverilta kysyin niin hän antoi kyllä tarvittavat tiedot, mutta heti seuraavassa kokouksessa saattoi suureen ääneen ottaa esiin, että mitä nykyään kun alamme koulutuksessa opetetaan ja kuinka työhömme työpaikalla perehdytetään, kun tuoreet työntekijät kyselevät tällaisia perusasioita työstämme. Toki ei sanonut nimeäni, mutta ei meitä montaa uutta aloittanutta työntekijää ole. Esihenkilöä myöten kaikki tuntuvat hyväksyvän tällaisen julkisen nimettömän piikittelyn ja nolaamisen. Tätä on jatkunut koko vuoden mitä erikoisimmin keinoin. Esimerkiksi työpaikassamme useampi käyttää ronskimpaa huumoria (ei tietenkään asiakkaiden kuullen) ja kun olen itse näin tehnyt, niin jo seuraavassa kokouksessa esihenkilöllä saattaa olla aiheena asiallinen puhetapa työpaikalla ja tämä henkilö yhtyy puheenvuoroon ja on selvää, että tämä keskusteluaihe on suunniteltu yhteydessä.
Yhteisissä kokouksissa myös tapahtuu sellaista, että saatan sanoa jollain tavalla asian tai kuvailla jotain tietynlaisia termejä käyttäen ja noin vartin päästä tämä henkilö saattaa suoraan lainata näitä käyttämiäni termejä ja kommentoida, kuinka toivoisi ettei alallamme puhuta tällaista. Pahinta on, että siinä samalla tunnutaan leimaavan kokonaisvaltaisesti työntekoni huonoksi ja epäammattimaiseksi. Olen myös huomannut, että näin toimitaan monen muun kanssa. Jos joku on tehnyt virheen työssään, niin tämä virheen aihealue on seuraavassa kokouksessa yhteisessä keskustelussa ketään nimeämättä, mutta halutaan painottaa selkeästi kuinka tällä tavalla ei missään nimessä saa toimia. Virheen tekijä puolestaan heti ymmärtää, että hänen toimistaan tässä puhutaan.
En tiedä olenko ollut sitten erityisen hyvissä työpaikoissa, mutta olen aina saanut palautteen rakentavasti, avoimesti ja suoraan esihenkilöltä kahden kesken. Jos kollega on halunnut huomauttaa jostain niin se on tehty sopivassa hetkessä kahden kesken tuomatta tätä koko työyhteisön julkiseen keskusteluun. Tässä työpaikassa palaute saadaan vihjailun ja naljailun kautta. Työpaikalla on myös ilmapiiri, jossa eriäiviä mielipiteitä ei selvästi saa tuoda esiin. Jos tuot oman mielipiteen esiin jossain kohtaa niin seuraavan kokouksen aiheena on jo arvokeskustelu, jossa ohjataan vahvasti yhteen ja ainoaan mielipiteeseen.
Onko tällainen toimintapa teidän työpaikoilla normaalia? Mitä tässä voi yksittäinen työntekijä tehdä parantaakseen toimintakulttuuria? Muuta kuin irtisanoutua siis, sekin on toki vaihtoehtona.
Kommentit (29)
Huonosta työntekijästä kannattaa tehdä valituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa raskaalta ja toksiselta. Miten koet, onko mahdollista ottaa asiaa suoraan puheeksi kyseisen henkilön kanssa asiallisesti ja rauhallisesti? Vai tuleeko siitäkin sitten kokouksien yhteinen puheenaihe? Todella ikävä tilanne, toivottavasti selviäisi jotenkin. Onko teillä luottamusmiestä?
Pitää harkita tätä ja ehkä pohtia myös luottamusmiehen kautta asian esiinotto. Kiitos vastauksesta!
Työpaikan ilmapiirin luomisessa avain on aina esihenkilö.
Kirjoitat avauksessasi seuraavasti : " Esihenkilöä myöten kaikki tuntuvat hyväksyvän tällaisen julkisen nimettömän piikittelyn ja nolaamisen".
Itse olen kahdesta työpaikasta vaihtanut kun esihenkilö on ollut epäammattimainen jopa lapsellisuuteen saakka ja luonut ilmapiirin missä nöyryytti työntekijöitään päivittäin.
Kuulin vahingossa esimerkiksi kuinka avoimesti puhelimessa naureskeli ilkeän halveksivasti toisen toimarin kanssa alaisiensa tyhmyyttä "kun eihän nää tajuu tiedätsä".
Omalla kohdallani se oli viimeinen pisara, koska en voinut kunnioittaa tuollaista ihmistä joka ei arvostanut yhtään kuink apaljon kaikki oikeasti raatoivat hänen yrityksensä eteen. En myy työpanostani ku-si-päil-le.
Ei kannata työskennellä sellaiselle ihmiselle, etsiköön samanhenkisiä länkyttäjiä höhöttäjiä.
Menestymisen takana on aina keskinäinen kunnioitus. Muutoin yritys lahoaa ja mätänee sisältäpäin koska jäljelle jää vaan secundaa jotka sietää mitä vain.
Keskustele myös sinä esimiehesi kanssa joidenkin ihmisten ilmapiiriä huonontavasta käyttäytymisestä.
Kun on saanut työskennellä fiksujen ihmisten kanssa tervehenkisesti johdetussa työpaikassa, erottaa heti sen sairaan kiusaavan ilmapiirin epäterveissä työpaikoissa, eikä yksinkertaisesti pysty työskentelemään sellaisessa kuin max 2 vuotta (jos on aivan pakko). Koska tietää että muunlaistakin on missä on kykyineen parhaimmillaan .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä millainen ihminen sinä olet, mutta tein itse vastaavassa tilanteessa niin, että täysin ilman tunnetta suuntaan tai toiseen, kysyisin tällaisen yleispuheenvuoron jälkeen että mielenkiintoinen puheenvuoro. tauko. Pekka, tarkoititko nyt sitä mitä minä sanoin?
Yleensä se johti selityksiin. Niihin kannattaa suhtautua rauhallisella, pitkällä hiljaisuudella. Ihan vähän kiusallisen pitkällä. Ja sitten sanoa jotain aika tyhjänpäiväistä. Kuten aivan.
Oma neuvoni on reagoida, mutta etäältä. Ja aina kun kohtaa epämiellyttävän tilanteen, niin ottaa sen rauhallisen hiljaisuuden jonka aikana katsoo toista. Ihan normaalisti. Mutta katsoo. Älä käännä katsetta. Älä selittele. Älä mene mukaan.
Meepä kuule Stockmannille töihin niin sitte vasta tiedät mitä on todellinen työpaikkakiusaaminen. Suosittelen, että älä mene;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimistot ovat usein painajaisia. Surkean näköisiä ihmisiä täynnä jotka vihaa itseään ja työtänsä.
Vierailija kirjoitti:
Keskustele myös sinä esimiehesi kanssa joidenkin ihmisten ilmapiiriä huonontavasta käyttäytymisestä.
Esimies tässä tilanteessa juuri on se primus motor ! Ei hyödytä yhtikäs mitään keskustelut tällaisen tyypin kanssa missä työskentelykulttuuri on jo tuolla tasolla mitä kuvailit. Saat vaan hankalan maineen ja sinusta tulee syntipukki joka valittaa eikä yhtään kestä rakentavaa kritiikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soon ku yks negrou tulee sinne tiäks pyörimään ja hyörimään. Aina sama juttu. Kaikkia alkaa tuttaa ku yks ei tee mitään ja vaan härvää satans jok’ asiassa. Mutta työnjohto otti ku halvalla sai. Kaks yhen hinnalla niinko vittuska votkatonikkeja aurinkorannalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toimistot ovat usein painajaisia. Surkean näköisiä ihmisiä täynnä jotka vihaa itseään ja työtänsä.
Samoin yksityiset päiväkodit.
Tämä on kiusaamista. Sinua maalitetaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ala? Kuulostaa ihan omalta työpaikaltani. Se vittuilee kyllä muillekkin, älä välitä.
Yksi kipeimmistä työpaikoista oli sellainen missä peräänkuluutettiin "avoimuutta ja tiimityötä" ja aikuiset ihmiset jätti post-it lappuja missä aina naama väärin päin hymiö + valitus minkä joku (muka) tehnyt väärin. Siis kaikkien näkyvillä. Sellaisia tosi ilkeitä ja tylyjä juttuja niissä.
Lopuksi ihmettelin suoraan esihenkilölle että onko nämä asiallisia kun ihan voi jutella kun liki työskennellään, esihenkilö ei reagoinut muutoin kuin mulkoilemalla ja sitten selän takana ilmeisesti kävi jonkinlaisen puhuttelun post-it-tyypin kanssa, joka niskojaan nakellen tuli sitten yksikkööni raivona huutamaan : mitä hel-vet-tiä! Mä en ikinä enää puhu sun kanssa!
- Miten niin puhu? Ilkeillä Post-it-lapuilla tähänkin saakka kommunikoi....?
Avoimesti jos tuokin olisi hoidettu niin kyllähän siinä olisi kaikki yhdessä keskustelleet?
Tuo työpaikka oli ihan kipee, helpotti ihanasti kun sai siirtyä työskentelmään reilujen, järkevien ihmisten kanssa.
Lähde menemään, noissa kusipaikoissa menee sekä motivaatio että hermot.
Sinulla on vain 1 elämä, älä vietä sitä turhaa stressiä kasaavissa paikoissa.
Kuulostaa ikävältä hiljentämiskulttuurilta.
Minusta yksi hyvä keino on haastaa asiallisesti ja rauhallisesti ikävästi asioista vihjailevat ja puhuvat henkilöt siinä samassa hetkessä misssä he tuovat vihjailunsa esiin:
voitko tarkentaa mitä tarkoitat tällä? tarkoitatko, että neuvoa on paras olla kysymättä? oletko sinä Tiina esimiehenä tästä samaa mieltä?
Maltti kannattaa säilyttää, eikä haastetta tarvitse voittaa. Tuo vain esiin, ettei tämä ole omasta mielestään keino luoda hyvää ja avointa työilmapiiriä. Painetta kannattaa siirtää esimiehelle, koska hänen tehtävänsä on huolehtia hyvästä työilmapiiristä.
Vaikuttaisi siltä, että työpaikallesi on rakennettu k6lttuuri ja ilmapiiri, jonka tavoite on manipuloida työntekijät hiljaisiksi ja tottelevaisiksi. Nolaaminen, häpeän herättäminen, pelko...vaikka nimillä ei puhuttaisikaan, ihmiset yleensä kyllä tietävät ja saavat selville kenestä on kyse. Osa työkavereista sitten käyttää tilaisuutta hyväkseen nälvimällä uskoennhyötyvänsä siitä itse - tosiasiassa he tekevät vain (pomosi) likaisen työn ja ovat itsekin pää vadilla. Ketä tällainen palvelee? Ei ketään, mutta (työ)elämästä on tullut sosiaalinen pudotuspeli, jossa positiivinen tulos ja hyvinvointi ovat korkeintaan sanahelinää ja suvuroolissa.
Kuulostaa raskaalta ja toksiselta. Miten koet, onko mahdollista ottaa asiaa suoraan puheeksi kyseisen henkilön kanssa asiallisesti ja rauhallisesti? Vai tuleeko siitäkin sitten kokouksien yhteinen puheenaihe? Todella ikävä tilanne, toivottavasti selviäisi jotenkin. Onko teillä luottamusmiestä?