Eikö teitä ahdista se, että tälläkin hetkellä jossain pahoinpidellään tai hyväksikäytetään lapsia?

koska on omiakin vakavia ongelmia, ja lisäksi mitä se niitä pahoinpideltyjä lapsia auttaa että joku tuntematon on jossain ahdistunut? Ennemmin kannattaa tehdä asialle jotain jos ahdistaa, sitten lakkaa ahdistamasta.

Maailmassa on niin lukemattomia asioita mistä ahdistua, että jos sellaista maailmantuskaa ryhtyisi kantamaan harteillaan niin eihän siinä kestäisi kukaan. Parempi vain olla joko ajattelematta asiaa tai mahdollisesti tehdä sen parantamiseksi jotain.

tulee monesti mieleen kun omalla lapsella huono päivä. että tällä hetkellä joku ei jaksa tälläistä lasta ja pahoinpitelee siksi. Ja siitä ajatuksesta jaksaa itse paremmin taas olla kärsivällinen.

En jaksa kaikkea maailman tuskaa murehtia, mun mielenterveys ei kestäisi sellaista. Joskus tietysti mietin hetkellisesti ja silloin ahdistaa, mutta ihan yhtä lailla mua ahdistaa vakavasti sairaiden lasten puolesta.

lisäksi ahdistaa se että suomi syrjäyttää kansalaisiaan hyvää vauhtia niin että täälläkin on jo niin monella niin paha olla, etteivät he pysty huolehtimaan itsestään saati lapsistaan. Ja kukaan, kenellä on valtaa, ei piittaa siitä pätkääkään; pelkkää pelleilyä ja omaneduntavoittelua suurella osalla. Voin pahoin siksi että kaikki se kurjuus jota maailmalla on nähty, rantautuu koko ajan tänne; kohta on hyväosaiset muurien takana puolustamassa omaa napaansa ja köyhät selviytymässä oman onnensa, ja kaikkien syrjäytymisten lieveilmiöiden kanssa. Vielä voitaisiin jotain tehdä mutta ei vaan tehdä.

Siksipä yritän olla ajattelematta. Kun sain tämän pienen vauvan, joka nytkin kuorsaa rinnallani kantoliinassa, tuntui aluksi niin vitun ahdistavalta, että maailma on niin paha ja tämä lapsi niin viaton.

koska on omiakin vakavia ongelmia, ja lisäksi mitä se niitä pahoinpideltyjä lapsia auttaa että joku tuntematon on jossain ahdistunut? Ennemmin kannattaa tehdä asialle jotain jos ahdistaa, sitten lakkaa ahdistamasta.

mutta kuten koulukiusaamisessa, myös näissä asioissa se joka sulkee silmänsä, vähättelee tai hyväksyy pahat teot, on osallinen siinä että paha tapahtuu. Kukaan yksittäinen ihminen ei voi yksin muuttaa maailmaa paremmaksi, mutta ilman välittämistä ja tietoisuutta asioista on osallisena siinä pahassa; välinpitämättömyys on pahuutta. Ja en ole uskovainen. Aikuisen, vastuullisen, myötätuntoisen ihmisen TULISI välittää.

ajatukset karkailleet uutisissa olleisiin juttuihin. Jäänyt monia asioita mieleen, lähinnä noita vauvojen turhia kuolemia, lasten katoamisia jne. Ja ahdistaa toki ajatuskin kaltoin kohdelluista lapsista. Olenkin harkinnut jo jonkin aikaa, että aloittaisin vapaaehtoistyön lastensuojelun parissa. Eihän sitä maailmaa voi parantaa, mutta jos jotain pientä voisi tehdä.

Jaksan kantaa vain omat murheeni, muut jätän hevosille, koska niillä on suurempi pää.



Kauheita asioita toki, mutta niin on nälkäkuolemat, yksinäisyyteen kuolevat, liian nuorina kuolevat vanhemmat, lasten kuolemat, tulvakuolemat jne jne. Ei millään pysty kantamaan tuota kaikkea omassa niskassaan.

mutta kuten koulukiusaamisessa, myös näissä asioissa se joka sulkee silmänsä, vähättelee tai hyväksyy pahat teot, on osallinen siinä että paha tapahtuu. Kukaan yksittäinen ihminen ei voi yksin muuttaa maailmaa paremmaksi, mutta ilman välittämistä ja tietoisuutta asioista on osallisena siinä pahassa; välinpitämättömyys on pahuutta. Ja en ole uskovainen. Aikuisen, vastuullisen, myötätuntoisen ihmisen TULISI välittää.

mutta mitä se välittäminen auttaa, jos ei konkreettisesti tee mitään? Tekeekö ap muuta kuin ahdistelee itsekseen?

ei ahdista hevon perseen vertaa.

mutta kuten koulukiusaamisessa, myös näissä asioissa se joka sulkee silmänsä, vähättelee tai hyväksyy pahat teot, on osallinen siinä että paha tapahtuu. Kukaan yksittäinen ihminen ei voi yksin muuttaa maailmaa paremmaksi, mutta ilman välittämistä ja tietoisuutta asioista on osallisena siinä pahassa; välinpitämättömyys on pahuutta. Ja en ole uskovainen. Aikuisen, vastuullisen, myötätuntoisen ihmisen TULISI välittää.

mutta mitä se välittäminen auttaa, jos ei konkreettisesti tee mitään? Tekeekö ap muuta kuin ahdistelee itsekseen?

että joku voi tarvita apua. Ei sitä tarvitse lähteä rapakon taakse ihmisiä pelastamaan; niitä apua tarvitsevia voi tulla vastaan ihan siinä lähistölläkin. En ole ap, mutta on kyllä jonkun kerran tullut vastaan ihminen joka on tarvinnut apua/tukea- ja koska olen voinut hänelle sen tarjota olen tarjonnut. Hyvin vähällä tuella moni pääsee eteenpäin. Lapsellista ajatella että ongelmat on jossain kaukana; kyllä ne on ihan siinä sunkin naapurissa. Mutta jos elämä täyttyy oman navan ongelmista tai ajattelee et on itse parempi kuin joku muu niin eihän silloin tietenkään ketään voi auttaa. Ihmeellinen ajatus nykyään vallalla, että ei toisesta ihmisestä tarvitsisi välittää. sen ymmärrän että pikkulapsivaiheen aikana voi olla itsekin avun tarpeessa eikä ole kellekään mitään annettavaa.

Lisäksi voi muuten kuulua järjestöihin jotka auttavat. Mitä enemmän tuloja, sen enemmän niihin järjestöihin voi antaa. Koska onneksi on ihmisiä jotka omistavat elämänsä toisten auttamiseen- tukekaa heitä jos ette muuta keksi. En tajua miten yksikään äiti voi ummistaa silmiään toisten hädältä.

johan sanoin että mulla on omia senlaatuisia ongelmia ettei tässä ole energiaa ahdistua vielä muidenkin ongelmista. En esim. ole työkykyinen joten ei ole kauheasti mistä antaa hyväntekeväisyyteen. Jos alan stressaamaan vielä kaikista maailman ongelmista, jotka eivät lopu koskaan, niin masennun totaalisesti ja mitä hyötyä siitä sitten on.

Huomaan taas, että on tullut synkkä syksy ja masennus uhkailee. Tuntuu, että koko elämä on vain epäonnistumisten sarja ja äitinä varsinkin olen tehnyt pelkkiä virheitä ihan koko elämäni. Ja siitä syystä lapsista kasvaa taatusti tunneongelmaisia ja vaikka mitä.



Jokin järki sanoo, etten voi olla oikeassa, suurempi kaheli väittää, että olen epäonnistunut hylkiö.



Minä ja mun pää.

ja perustelee sitä sillä, että meni kuppi nurin. Jos ei edes tavallinen suomalainen äiti voi olla lastaan hakkaamatta, niin miksi surisin maailman miljardeja pahoipideltyjä

Kerropa mikä estää sua tekemästä vapaahehtoistyötä - etkä muka osaa MITÄÄN?

Kerropa mikä estää sua tekemästä vapaahehtoistyötä - etkä muka osaa MITÄÄN?

Sitäpaisti omien ongelmien märehtiminen lisää niitä, toisen auttaminen kääntää katseen pois omista ongelmista, tuo suhteellisuudentajua, lisää ymmärrystä ja myös palkitsee. Joskus muistan lukeneeni jonkun tutkimuksen siitä että mitä enemmän masentunut märehtii omaa kurjuuttaan, sen syvemmälle hän vajoaa. vastaus parempaan löytyy joka tapauksessa vuorovaikutuksesta toisten ihmisten kanssa.

Kerropa mikä estää sua tekemästä vapaahehtoistyötä - etkä muka osaa MITÄÄN?

sanon, etten ole työkykyinen (en sanonut olevani masentunut), niin miten voisin tehdä vapaaehtoistyötä?

en ahdistu asioista joihin en voi vaikuttaa ja jtoka eivät vaikuta minuun.