Lue keskustelun säännöt.
Ex-anoppi puhui koko ajan tyttärensä lapsesta.
29.10.2011 |
Voin kertoa, ettei kiinnosta tippaakaan. Ihan vittuillessa kuitenkin kysyin, osaako kontata tai edes ryömiä?
Ei kuulemma osaa. Muistutin, että minun lapseni konttasi tuossa iässä ja otti jo tukien askeleita.
Loppui ne kehumiset ja puheet sitten siihen. Oikeesti kun ei jaksa kuunnella. Arvasin jo kysyessä, ettei se pentu mitään osaa kun on tullut vanhempiinsa.
Kommentit (4)
Minne joulumeili on kadonnut?
Minä kuuntelen mielelläni juttuja lapsista. Koski ne sukulaisten tai vieraiden lapsia. Miksi olet katkera? Mitä vaille koet jääneesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minne joulumeili on kadonnut?
Minä kuuntelen mielelläni juttuja lapsista. Koski ne sukulaisten tai vieraiden lapsia. Miksi olet katkera? Mitä vaille koet jääneesi?
Haluan vain puhua aikuisten kanssa aikuisten asioista. Tai no, en minä ihmisten työasioistakaan halua kuulla, ellei ole sitten joku tosi kiinnostava ammatti, jossa sattuu ja tapahtuu. Keskustelisin aikuisten kanssa mieluusti ajankohtaisista asioista ja vielä sellaisista, että kaikilla paikalla olijoilla on mahdollisuus ottaa osaa keskusteluun. En kestä sellaista, että joku alkaa itsekkäästi latelemaan kakaroistaan tai työasioistaan, jolloin muut eivät voi kuin kuunnella tuppisuina. Yhden kaverin kanssa on nyt jonkin aikaa mennyt keskustelut siten, että ko. kaveri vain oksentaa omat työ-, matka-, yms. kuvionsa päälleni ja minä joudun vain kuuntelemaan. Sitten kun yritän kertoa omista asioistani ja kuulumisistani, niin sepä ei tietenkään kiinnosta. Ennustan, että kommunikaatioomme tulee pientä breikkiä.
Tämä ex-anopin tytär on ihan täys kusipää ollut mua kohtaan. Joten ei mua todellakaan kiinnosta häntä koskevat asiat. Ei vaan kiinnosta. Ex-anoppikaan ei innostuksissaan huomannut helvetin tylsistynyttä ilmettäni. Niin piti jotain keksiä.
Joku raja oikeesti. Etsikööt jonkun jota oikeasti kiinnostaa.
Kakaroista höpöttäjät, olivat kakarat sitten omia, vieraita tai sukulaisia, ovat aina rasittavia. Mahtaa sellaisten oma elämä olla köyhää, kun ei muuta puhuttavaa keksi kuin kakarat. Itselleni useimpien tuttavieni lapset ovat vieraita ihmisiä. Pitäisikö minun jaksaa kuunnella juttuja heistä? Tuttujen lasten kuulumisia kuuntelee vanhemmiltaan tietysti paljon mieluummin kuin tuntemattomien, mutta on sekin aika tylsää ja jotenkin tosi itsekästä niiltä vanhemmilta.