Onkos täällä ketään, jotka ovat uusineet vihkivalansa? :)
Meillä piitkässä liitossa hassuteltiin ajatuksella, kun edelleen kuljetaan usein käsi kädessä, monessa asiassa ollaan kuten yhteisessä alussamme, kipinää on ja tähdet tuikkii. Tehdään paljon kaikkea yhdessä, yhdessä haluamme olla, ja aiomme aina ollakin. Yhteinen arki on yleensä pääosin aika ihanaa, huomaavaisia juttuja toisillemme ja sellaista kaikkea, minkä arvon näin vanhemmiten tajuaa mikäli mahdollista vielä entistä kirkkaammin ja syvällisemmin.
Niin, siis sellainen täysin "turha" juhlahan se on valmiissa tilanteessa, mutta onkohan kuinka yleistä Suomessa? Hääkutsuistakin monet taitavat jopa vähän tuskastua, kun elämät ovat monilla niin täynnä menoja. Omalle kohdalle ei ole koskaan tullut kutsua sellaisiin uusintakemuihin.
Kommentit (16)
Uusinta koskee jenkeilläkin ennemmin niitä joilla on mennyt suhteessa huonosti (esim. asumisero) ja ovat lähentyneet uudelleen.
Suomessa juhlitaan hopeahääpäivää ja kultahääpäivää jos ns. menee hyvin.
Eikö teillä ole sitten kultahääpäivä jo kohta?
Juhlikaa keskenänne, eihän kukaan nykyään ilahdu juhlakutsuista koska se tietää aina järjetöntä rahanmenoa ja lahjomista tavaroilla jotka eivät ole tervetulleita tai rahalla jota ei olisi varaa muille jakaa. Ja onhan se nyt ihan mauton kopio amerikkalaisesta tavasta.
Jos asia ei ole hääpäivänä päätetystä muuttunut niin miksi uusia yhtään mitään?
Tällaisissa uusimisvaloissa heräisi kysymys, kumpi petti?
No niinhän se ehkä on, mauton idea.. :D Mutta minkäs sille mahtaa, jos välillä ollaankin vähän mauttomia ainakin ajatuksen tasolla. Onneksi pysyy pääosin omana tietona.
Ei sellaisia varmasti tule järkättyä, mutta ajattelin että itse saattaisin kyllä kutsuttuna vieraana mennäkin. Minusta onnellisiin ja vakaisiin asioihin kiinnitetään ehkä välillä turhan vähän huomiota kulttuurissamme. En tällä palstalla yleensä käy, mutta nyt kun kävin, niin kummastuin negatiivisuuden ja ikävien juttujen määrästä. Äkkiä pois.
No siis voittehan te juhlat pitää, mutta tuo valojen uusiminen on kyllä aika jenkkiläistä touhua. Toki senkin voitte tietenkin tehdä, jos haluatte. On vaan suomalaisille aika vieras konsepti.
Me ollaan oltu aviossa kohta 35v ja onnellisia liitossamme. Minusta olisi jotenkin itsemme kehumista ( ja eronneita halveksivaa) järjestää muille juhla aiheena " näin hyvin olemme onnistuneet parisuhteessamme", meille on tärkeää, että itse sen tiedämme. Lisäksi tosiaan mautonta ja jenkkiläistä.
Apua, siis eronneita halveksivaa? Että mitä? Entä kaikenlaiset muut kissanristiäiset kuten mm. tuparit, synttärit, nimpparit, pihajuhlat, työkomennukselta kotiinpaluujuhlat - ovatko nekin nyt siis jonkun syntymättömän, nimeämättömän, pihattoman, työttömän tai ihan ylipäätään jonkun alati loukkaantumishalukkaan mielikuvitustahon ivaamista?
Kuinka joku voi ajatella olevansa niin maailman keskipiste, että jos hänelle sanotaan iloisesti hyvää päivää, niin sehän jumankauta haukkui minun päiväni huonoksi!
Vain Suomessa voi ajatuskulku mennä noin. Onnellisin maa, koko avaruudessa!
Mulla tulee tuollaisesta mieleen, että ollaan oltu ihan eron partaalla. Ei todellakaan sellainen, että kipinää on ollut ja tähdet tuikkineet.
En ole ollut tuollaisissa juhlissa, enkä ole järjestänyt tuollaisia juhlia.
Juhlistatte kahdestaan tai lasten ja lastenlasten kanssa 😌
70-luvulla juhlittiin kulta/hopeahääpäiviä, mutta ei niissä vihkivaloja uudistettu.
Ei ketään kiinnosta tulla juhlimaan. Juhlikaa korkeintaan lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulee tuollaisesta mieleen, että ollaan oltu ihan eron partaalla. Ei todellakaan sellainen, että kipinää on ollut ja tähdet tuikkineet.
Niin, sitenhän sitä jotkut tuppaa asiat elämässä näkemään, eli kuten ne itsellä on. Eli kun sulla huonosti, kaikilla muillakin on oltava, ei vaan ole maailmassa tyytyväisiä ihmisiä, ei, kun sä niin sanot! Vähän nyt valoja päälle. Tuo vaihe menee ihmisen kehityksessä yleensä ohi siinä vaiheessa, kun alkaa ymmärtää ihmisten ja ihmissuhteiden erilaisuuden ja erillisyyden, eli aikuinen harvemmin heijastaa omaa huonoa oloaan noin selkeästi muihin ihmisiin, täysin järjettömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulee tuollaisesta mieleen, että ollaan oltu ihan eron partaalla. Ei todellakaan sellainen, että kipinää on ollut ja tähdet tuikkineet.
Niin, sitenhän sitä jotkut tuppaa asiat elämässä näkemään, eli kuten ne itsellä on. Eli kun sulla huonosti, kaikilla muillakin on oltava, ei vaan ole maailmassa tyytyväisiä ihmisiä, ei, kun sä niin sanot! Vähän nyt valoja päälle. Tuo vaihe menee ihmisen kehityksessä yleensä ohi siinä vaiheessa, kun alkaa ymmärtää ihmisten ja ihmissuhteiden erilaisuuden ja erillisyyden, eli aikuinen harvemmin heijastaa omaa huonoa oloaan noin selkeästi muihin ihmisiin, täysin järjettömästi.
Ei mulla ole ollut koskaan suhde huonossa jamassa. Siksi meidän ei tarvitsekaan uusia vihkivalojamme.
Nykyään on kaiken maailman kissan ristiäisiä ihan liikaa. Älkää nyt kenenkään kesää ”pilatko”. Marraskuussa ihmisillä on enemmän sitä aikaa.
Älä. Tuo on niin mauton jenkkiällötys ettei kukaan oikeasti ilahdu kutsusta.