Lue keskustelun säännöt.
En keksi tekemistä iäkkäälle muistisairaalle omaishoidettavalle.
18.04.2026 |
On todella huonosti liikkuva, huono näkö huono kuulo.
Sitten pitkästyy ja huutelee juttelemaan. Juttelu yleensä kääntyy ahdistavaksi kyselyksi eikä sitä saa helposti käännettyä leppoisaksi. Kaiken joutuu huutamaan kovaa. Kuulolaitetta ei voi käyttää. Liian vaarallista, sillä ottaa sen tuon tuosta pois ja siinä on pieni patteri.
Kuulokkeilla kuuntelee vielä telkkarista joitain ajankohtaisohjelmia. Saan hänet viihtymään telkkarin ääressä päivässä noin 4 tuntia. Entä muu aika?
Äänikirjoja kuunnellessaan joko ei kiinnostu yai nukahtaa.
Ei ole toivottavaa, että nukahtelisi tuon tuosta päivisin, kun sitten ei saa kukuttua öisin.
Joutuu vahtimaan yötä päivää, ettei lähde itsekseen rollolla liikkeelle, sillä tarvitsee tukijaa. Sen verran on kaatumisia.
Ei tunnista tyttärekseen. Olen hänelle vaan hoitaja.
Olen väsynyt olemaan ohjelmatoimisto.
Kommentit (55)
Jaa niin, on hänellä koko ajan rauhoittava lääkitys ja unilääkkeet.
On niihin niin tottunut, että ei ne häntä rauhoita muuta kuin sen verran, että ilman niitä olisi mahdotonta olla. Illalla kinuaa päästä nukkumaan. Jos menee vaikka klo 21, niin herää klo 23 ja on hereillä vaikka kolmeen ja sitten taas nukkuu ja haluaisi nukkua aamulla.
Vanhusten unentarve ei lisäänny ajan mittaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun tarvitse keksiä tekemistä. Menet hänen ehdoillaan. Teet päivässä tarvittavat päivärutiinit ja jos haluaa nukkua, anna nukkua. Hoidin omia muistisairaita vanhempia vuosia ja ne nukkumishetket olivat minun pelastukseni. Kun toinen edes nukkui, niin pystyin tekemään muita töitä.
Ne nukkumishetket on pois yöunista. Sekä jänelyä eträ sen seurauksena myös minulta.
Mulla on valtavasti rästihommia. En millään ehdi tehdä sitä mukaa. Viikon postit avaamatta esim.
Olisi paljon helpompaa, jos hänet voisi sitoa sänkyyn tai tuoliin, niin ei tarvitsisi vahtia, että ei lähde liikkeelle ja kaatuu.
En tietenkään ala sitoa, sillä se on vaarallista. En todellakaan halua onnettomuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Jaa niin, on hänellä koko ajan rauhoittava lääkitys ja unilääkkeet.
On niihin niin tottunut, että ei ne häntä rauhoita muuta kuin sen verran, että ilman niitä olisi mahdotonta olla. Illalla kinuaa päästä nukkumaan. Jos menee vaikka klo 21, niin herää klo 23 ja on hereillä vaikka kolmeen ja sitten taas nukkuu ja haluaisi nukkua aamulla.
Vanhusten unentarve ei lisäänny ajan mittaan.
Ap
Tuollaista se juuri on. Sama oli omien vanhempieni kanssa. Yöt ja päivät koostuivat lyhyistä unijaksoista ja hereilläolojaksoista. Kun muistisairaus paheni, ne unijaksot lisääntyivät.
Onko sinun pakko olla omaishoitaja? Hae hänelle hoitopaikkaa, lyhytaikaihoitopaikkoja ainakin välillä.
Ei tuollaista kukaan jaksa. Täytyyhän sinun itsekin saada nukkua ja tehdä tarpeelliset kotityöt.
Kun hän ei enää edes tunnista sinua niin yhtä hyvin voisi olla laitoksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun tarvitse keksiä tekemistä. Menet hänen ehdoillaan. Teet päivässä tarvittavat päivärutiinit ja jos haluaa nukkua, anna nukkua. Hoidin omia muistisairaita vanhempia vuosia ja ne nukkumishetket olivat minun pelastukseni. Kun toinen edes nukkui, niin pystyin tekemään muita töitä.
Ne nukkumishetket on pois yöunista. Sekä jänelyä eträ sen seurauksena myös minulta.
Mulla on valtavasti rästihommia. En millään ehdi tehdä sitä mukaa. Viikon postit avaamatta esim.
Tee niitä hommiasi ja juttele samalla, kerro mitä teet. Avaa postiasi ja lue niitä ääneen tai kerro omin sanoin mitä sisältävät.
Luulen tosiaan, et tarvitsisit lepojakson. Hoidettavakin hyötyy, kun hoitaja jaksaa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisiko musiikki? Omaisen mielimusiikkia vuosien varrelta voisi soittaa jollakin laitteella, ei kännykällä. Dementikot pitävät musiikista ja muistavat musiikin tunne-elämyksiä kauemmin kuin tietoon perustuvia asioita. Voisiko vaikka kissa rauhoittaa vanhusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun tarvitse keksiä tekemistä. Menet hänen ehdoillaan. Teet päivässä tarvittavat päivärutiinit ja jos haluaa nukkua, anna nukkua. Hoidin omia muistisairaita vanhempia vuosia ja ne nukkumishetket olivat minun pelastukseni. Kun toinen edes nukkui, niin pystyin tekemään muita töitä.
Ne nukkumishetket on pois yöunista. Sekä jänelyä eträ sen seurauksena myös minulta.
Mulla on valtavasti rästihommia. En millään ehdi tehdä sitä mukaa. Viikon postit avaamatta esim.
Minulle jäi tuosta omasta omaishoidostani myös rästihommia. Tein niitä aina kun ennätin. Postin avasin yhdessä muistisairaiden kanssa. Heistä oli kiva avata kirjekuoria.
En minäkään nukkunut täysiä yöunia koskaan, kun piti vahtia ettei jompikumpi lähtenyt yöllä rollan kanssa itsekseen liikkeelle. Tätä tapahtui, vaikka ei olisi nukkunut päivällä yhtään. Se kuuluu siihen muistisairauteen.
Jos et jaksa omaishoitoa, osta hoivakotipaikkaa omaisellesi tai palkkaa ulkopuolinen hoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on todella hienoa että olet muistisairaan vanhempasi kanssa, vaikka ei enää tunnista sinua tyttärekseen.
Mitä mieltä olisit, jos joka päivä lukisitte yhdessä sanomalehden? Voi sen tietokoneen ruudultakin katsoa, jos teille ei tule paperilehteä. Kävisitte läpi, mikä viikonpäivä, monesko päivä ja mikä kuukausi. Ja mitä uutta on maailmalla tapahtunut. Se voisi auttaa vanhusta orientoitumaan paremmin tähän maailmaan.
Olisiko mahdollista, että muistisairas osallistuisi jollain tavalla johonkin kotityöhön sinun kanssa? Vaikka ruoanlaittoon tai pyykinpesuun. Ehkä hän kykenisi kuorimaan perunoita tai pyörittelemään sämpylöitä, jos tekisit taikinan. Tai ripustamaan vaatteita kuivumaan? Noitahan voi tehdä, vaikka liikkuminenkin olisi huonoa.
Näitä tulee mieleen.
Nämä ei ehkä auta, mutta kun kysyt, niin...
SPR:n tai vastaavan ystäväpalvelu, joka kävisi joskus juttelemassa?
Käsityöt?
Musiikki?
Käsihieronta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin, että jos ollisi minun äiti, niin hän ainakin tykkäisi laulaa ja jumpata, koska on aina ollut liikunnallinen ja harrastanut kuorossa ja yksin laulamista. Sitten kun ei enää kykene laulamaan, niin varmasti tykkää kuunnella musiikkia. Mutta nuohan riippuvat ihmisestä. Mitä vanhempasi on harrastanut ennen muistisairauttaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun tarvitse keksiä tekemistä. Menet hänen ehdoillaan. Teet päivässä tarvittavat päivärutiinit ja jos haluaa nukkua, anna nukkua. Hoidin omia muistisairaita vanhempia vuosia ja ne nukkumishetket olivat minun pelastukseni. Kun toinen edes nukkui, niin pystyin tekemään muita töitä.
Ne nukkumishetket on pois yöunista. Sekä jänelyä eträ sen seurauksena myös minulta.
Mulla on valtavasti rästihommia. En millään ehdi tehdä sitä mukaa. Viikon postit avaamatta esim.
Tee niitä hommiasi ja juttele samalla, kerro mitä teet. Avaa postiasi ja lue niitä ääneen tai kerro omin sanoin mitä sisältävät.
Hän on liiankin kiinnostunut kaikesta mun tekemisistä kuten postista. Postista hänelle tulee heti mieleen rahat ja tiliotteet. Haluaa katsoa tilinsä eikä kuitenkaan ymmärrä niitä enää. Katsoo kyllä tarkoin suurennuslasilla. Annan hänen toki katsoa omat tiliotteensa silloin tällöin. Se kuitenkin lisää taakkaani, kun aina hätääntyy. Ahdistuu, kun ei ymmärrä. Pelkää, että rahat loppuu, ruoka loppuu jne. Iso työ saada rauhoittumaan.
Ikävä kyllä hän ei ole koskaan tykännyt mistään musiikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistisairas voi ehkä osallistua myös postin avaamiseen ym.
Mistä hän on tykännyt ennen kuin sairastui muistisairauteen? Olisiko niistä harrastuksista nyt apua jollain tavalla?
Soita hänen nuoruutensa musiikkia tai näytä valokuvia hänen elämästään albumista yms. Muistisairas elää usein nuoruusvuosissaan ja muistaa sellaiset asiat parhaiten. Sen takia on turha myös kuvitella, että muistisairas vanhempi olisi enää sinulle jossain vanhemman roolissa. Roolit ovat nyt kääntyneet ja hän on ikään kuin nyt sinun lapsesi.
Ja kai olet kuullut intervallista? Ja siitä, ettei ole pakko olla omaishoitaja, vaan voi anoa omaiselle hoitopaikkaa, jos ei kerran enää jaksa?
Luulen, tuo yövaeltaminen ja valvominen on suurimpia pulmia.
Jos hänen ei voi edes antaa liikkua itsekseen, vaikka asunto sinällään olisi turvallinen.
Tekemisen keksimisellä sitä ei välttämättä ratkaista. Saatat tarvita muuta apua. Ja sen ymmärtäminen voi olla itselle vaikeaa, jos on paljon univelkaa.
Ikävä kyllä hän ei ole koskaan tykännyt mistään musiikista.
Joskus muistisairaus muuttaa ihmistä päinvastaiseksi, mitä hän on ollut ennen sairautta. Kokeilla siis kannattaa, mitä hän nyt tykkää musiikista.
Mitä hän on tykännyt nuorempana tehdä? Jos hän on pitänyt neulomisesta ja motorisia taitoja on jäljellä, niin ehkä sitä voisi kokeilla.
Ei sinun tarvitse keksiä tekemistä. Menet hänen ehdoillaan. Teet päivässä tarvittavat päivärutiinit ja jos haluaa nukkua, anna nukkua. Hoidin omia muistisairaita vanhempia vuosia ja ne nukkumishetket olivat minun pelastukseni. Kun toinen edes nukkui, niin pystyin tekemään muita töitä.