Pitääkö elämän isot asiat tehdä tietyssä järjestyksessä? Yhteenmuutto, naimisiin, lapset...

talonrakennus, naimisiin, lapset (tosin olin alttarilla tietämättäni raskaana), alan vaihto molemmilla, mies opiskelee vasta nyt. Eli omakotitalo, poika, tyttö, oma yritys, 2 autoa joista toinen farmari ja kaksi koiraa. Täydellinen perhe?

Mutta me ei ainakaan olla mitään järjestystö noudatettu.



Muutettiin aika nopeasti yhteen. Ei olla veilä kihloissakaan mutta lapsi meillä jo on. Ja eikä me olla mitään uraakaan vielä luotu. Minulla tosin on kaksi ammattia, toiseen valmistuin ennen äitiyslomaa. Mies valmistuu maaliskuussa.Lisäksi meillä on 9 vuoden ikäero miehen kanssa, minä olen se vanhempi.



Mutta ehkä me ollaan yksi niistä poikkeuksista jotka vahvistaa säännön.

talonrakennus, naimisiin, lapset (tosin olin alttarilla tietämättäni raskaana), alan vaihto molemmilla, mies opiskelee vasta nyt. Eli omakotitalo, poika, tyttö, oma yritys, 2 autoa joista toinen farmari ja kaksi koiraa. Täydellinen perhe?

talonrakennus, naimisiin, lapset (tosin olin alttarilla tietämättäni raskaana), alan vaihto molemmilla, mies opiskelee vasta nyt. Eli omakotitalo, poika, tyttö, oma yritys, 2 autoa joista toinen farmari ja kaksi koiraa. Täydellinen perhe?

perinteisistä perinteisin: ensin naimisiin ja SITTEN vasta yhteenmuutto, sitten yhteinen seksielämä. Kolme lasta, minä 10v kotiäitinä, mies opiskeli ja meni töihin siinä sivussa. Jos olisin jatkanut perinteisellä linjalla, olisin edelleen kotiäitinä. Mutta radikaaliminä meninkin opiskelemaan ja menin töihin. Hah.

Jokainen tehköön siinä järjestyksessä kuin itse tahtoo ja itse kokee järkevänä.

Jokaisella on yksi elämä ja oikeus tehdä omanlaisensa ratkaisut.

Itse muutin ensin nykyisen mieheni kanssa yhteen, osin työnkin takia. Saimme kaksi lasta, menimme kihloihin, saimme kaksi lasta lisää ja nuorimman lapsen ollessa vuoden ikäinen, menimme naimisiin.

Oma koti hankittiin kolmen lapsen jälkeen.

EI ole siis tiilitaloa, volvoa ja kahta lasta eikä koiraa.

Eletään aika erilaista elämää kuin moni muu. Aika niukkaa ja perhekeskeistä, ei matkustella, olen edelleen kotiäiti vaikka lapset jo isoja kaikki.

On mielestäni aika luonnollista, että ensin on parisuhde, katto päänpäällä ja sitten saadaan lapsia jos lykästää. En kuitenkaan näe, että jotain tiettyä kaavaa pitäisi asioiden suhteen noudattaa. Lapsia voi tulla, vaikkei parisuhdetta olisikaan. Omakotitalon voi ostaa vasta eläkepäivillä. Naimisiinkaan ei ole pakko mennä, vaikka lapsia ja talo olisikin. Samalla lailla voi olla tekemättä mitään näistä, niin kuin minä toistaiseksi olen tehnyt.

Pääasia että tuntuu hyvältä yms :)



Meillä oli järjestys tällainen:

opiskelu ja seurustelu, raskaaksi, yhteen muutto, omakotitalo, auto, toinen lapsi, koira, kolmas lapsi. Seuraavaksi ilmeisesti taas opiskelu kun ei minulle töitä löydy. Mies on koko tämän ajan ollut töissä.

On mielestäni aika luonnollista, että ensin on parisuhde, katto päänpäällä ja sitten saadaan lapsia jos lykästää. En kuitenkaan näe, että jotain tiettyä kaavaa pitäisi asioiden suhteen noudattaa. Lapsia voi tulla, vaikkei parisuhdetta olisikaan. Omakotitalon voi ostaa vasta eläkepäivillä. Naimisiinkaan ei ole pakko mennä, vaikka lapsia ja talo olisikin. Samalla lailla voi olla tekemättä mitään näistä, niin kuin minä toistaiseksi olen tehnyt.

Itse olen käyttänyt logiikkaa:

- Seurustelu ja yhteenmuutto

- Opiskelu ja työpaikka

- Oma talo ja naimisiin

- Lapset



Jälkeenpäin ajatellen on ollut hyvä malli ja varmasti tehnyt elämän helpommaksi erityisesti lasten kannalta.



Parisuhde oli pitkä jo ennen lapsia ja siinä oppinut tuntemaan toisen. Yllätyksiä ei tullut lasten tultua ja toiseen oli luottamus ja suhde kunnossa, sekä kokeiltu jo aikojen ja erilaisten elämäntilaiden saatossa.



Lasten kanssa on voinut olla kotona ja panostaa perheeseen, ei ole ollut kiire etsiä työpaikkaa tai panostaa opiskeluun. Lisäksi töihin palattua on voinut tehdä lyhennettyä työpäivää ja lomiakin ollut suht hyvin (joo tiedän että kaikki nämä sovittavissa myös erikseen työnantajan kanssa, mutta ei aina helppoa uudessa työsuhteessa).



Lapsille on voinut tarjota pysyvyyttä ja hyvän elinympäristön ja suht hyvän elintason. Lapsille on voinut tarjota myös heille mielekkäät harrastukset ja eivät ole talouden vuoksi pudokkaita kaverijoukossa.



Eli meillä tuo tietty järjestys on toiminut hyvin:)