Kauanko kestää vanhus ilman ravintoa ja nestettä?
Isopappani on huonossa kunnossa. Odottelemme vain koska hän pääsee pois. Oli aivoverenvuoto, nyt tajuttomana. Ei syö eikä juo eikä "elämää ylläpitäviä" toimia käytetä. Kuinkakohan monta päivää jaksaa suht hyväkuntoinen 90-kymppinen vielä elää ennenkuin pääsee rauhaan?
Kommentit (44)
usein kyllä toivutaankin huomattavasti.
On kai teidän tapauksessanne selvitetty, että mitään toipumismahdollisuutta ei jostain syystä ole?
Toivotan teille jaksamisia. Itse en pystyisi noin tekemään. Siis tuollaista päätöstä nesteytyksen ja ravinnon estoa.
Ollut nyt tajuttomana 5 vuorokautta. Ei herää enää, on koomassa. 94-vuotias.
Itse hän on hoitotestamenttinsa tehnyt ja siinä nimenomaan kielletään tajuttoman pakkoravitseminen. Se ei ole meidän päätöksestämme kiinni.
Edelleen toivon, että hän pian pääsisi pois.
Ruuatta kestää pidempään, monet jopa useamman viikon (jos siis saa nestettä).
on ollut niin kauan tajuton, että toivoa ei ole. Mietitytti vain, että kun kerran oli hyväkuntoinen ennen kohtausta, niin voisi vielä selvitäkin.
En voi pitää 94-vuotiasta hyväkuntoista vielä kamalan vanhana.
Ymmärrän kyllä, että teillä on nyt selvät hommat. On selkeästi ilmaissut tahtonsa ja nyt on tajuttomana eikä voi enää toipua. Surullista, mutta yrittäkää jaksaa. Teillä on kamalaa, kun rakas kärsii. Ja meni vielä noin äkkiä. Jos olette uskovia, niin sittenhän on toivoa paremmasta ja jälleennäkemisestä. Elämä on kovin lyhyt. Hetkessä ohi (sanoi mummoni vanhana)
Kävin eilen juttelemassa papalle. Kerroin, että saa jo lähteä. Että mummu jo vartoo. Ja on varronnut jo 35 vuotta. Ja että kaikki on hyvin, ei ole enää mitään hätää. Tulipahan ainakin itselleni parempi mieli, vaikkei pappa enää kuulisikaan minua.
käyt siellä juttelemassa tuollaisia papan korvaan. Ihanaa, että hänellä on taivastoivo ja että pääsee rakkaan vaimonsa luo.
Juttele hänelle vain. Ei koskaan tiedä, jos toinen kumminkin kuulee.
Hyvä, kun annoit luvan lähteä. Tuollaisesta se voi olla oikeasti kiinni. Ihminen voi vähän päättää kuolemastaan. Minun mummoni eli vielä juhannuspäivän ihan vain siksi, että hänestä juhannus on vuoden ihanin päivä. Oli tietoinen, että oli juhannus. Oli keuhkokuume.
On siis elänyt jo pari vuotta hoitokodissa, ja ilmoittanut selvästi että jos on tajuttomana niin ei saa nesteyttää eikä ruokkia.
Toivoisin niin että kuolisi jo eikä enää kituisi.
Ei ruokaa, ei juomaa, ainoastaan suun kostutusta sitruunatikulla. Kipulääkettä im:sti. Mummo vaan eli, ja tuntui tosi pahalta katsoa vierestä.
Mutta kipulääkettä saa kyllä suoraan suoneen.
Mulla oli vastaava tilanne nyt loppukesästä (mummo) ja noin viikossa pääsi taivaan kotiin.
se että on hyväkuntoinen kun sellaista tapahtuu, melkein tekee siitä pidemmän kärsimyksen. Kun on jo huonossa kunnossa, ilman nesteytystä, menee aika nopeasti. Se oli minusta aina vanhusten hoidossa se joka teki minulle kipeää, se että joku ei vaan mene vaikka olisi pitänyt jo. Toivottavasti pääsee pian.
pappani sinnetteli vastaavassa tapauksessa 10 päivää. Tuntui kauhealta, siltä kuin hänet olisi tapettu nälkään ja janoon, vaikkei asia ihan niin ole, mutta tavallaan kyllähän se näin oli :(
Anoppini kesti 8 päivää. Jaksamista teille.
Yleensä se on viikosta kahteen, riippuu. Jokainen menee omalla ajallaan ja tavallaan.
Ja tuohon nälkään ja janoon tappamiseen voin lohduttaa sen verran, kun ihminen on jo iäkäs ja huonossa kunnossa, tajutonkin, jossain vaiheessa ne kudokset ei enää kykene käsittelemään nestettä. Se vain kertyy kudoksiin ja aiheuttaa turvotusta ja pahimmas tapaukses kerääntyy keuhkoihin.
Eli ei se ole luonnollista ruokkia ja nesteyttää niin kauan kunnes tulee ns luonnollisempi äkkilähtö. Luonnollisempaa on antaa mennä eikä väkisin pumpata suoniin nesteitä kunnes ne tulee ihosta läpi :( koska silleen siinä lopulta monesti käy. Loppuvaiheessa ei ihminen enää tarvitse ruokaa eikä nesteitä, siitä alkaa se oma ns luopuminen. En osaa selittää. Saattohoidossa työskennellessäni näki senkin kun omaiset vaativat nesteytystä loppuun asti tajuttomilta omaisilta aina siihen pisteeseen asti kun itse näkivät miten se kertyy vain raajoihin.
Ja ne potilaat jotka olivat tajuissaan tai kuolivat yöunillaan eivät myöskään enää syöneet tai juoneet päiviin.Eli tajuissa tai ei, loppuvaiheessa elimistö sanoo itse sen seis kaikelle elämää ylläpitävälle.
Voimia teille ja lohdutuksena ap:lle, tuossa vaiheessa yleensä kipu on jo poissa, samoin nälkä ja jano.
Kaikista pisin työurani aikana on ollut lähes 8vrk ja jotku harvat menee alle tuon 2vrk:n.
Jaksamista sinulle!
t. Saattohoidon työntekijä
Minulla on pisin kokemus saattohoidossa 3 viikkoa.
Se hyvin yksilöllistä. Lyhyin kokemus oli 15min siitä kun potilaalle oli tehty saattohoitopäätös ja hän oli siirtynyt palliatiiviselle osastolle.
-entinen saattohoidon työntekijä
Ei saa, jos suonet ovat jo kuivuneet tai katkeilevat.
Ainakin vielä on pappa elossa, huomenna menen taas häntä katsomaan.