Vanhempi. Mietitkö mitä teit väärin jos tai kun lapsestasi tuli sosiaalisesti kömplelö tai incel

Kyllä. En tiedä tosin mitä olisin voinut tehdä toisin. Lapseni oli jo nuorena yksineläjä ja nyt kun muutti omilleen, niin tilanne tuntuu pahentuneen. Ei käy missään eikä näe ketään. 

Suojelin ja passasin isän kanssa lastani ihan liikaa ja nyt hänellä on suuria vaikeuksia pärjätä omillaan. Itsellä oli huono lapsuus ja kaikki piti tehdä itse jo hyvin nuorena. En halunnut sellaista omille lapsille, mutta menimme ihan liian pitkälle.

Jos vanhemmat ovat sosiaalisesti kömpelöitä niin aika usein heidän lapsistaankin tulee tällaisia.

Ennemmin mietin että ymmärtääköhän edellinen sukupolvi että niiden looserointi teki suomesta köyhän luuseri feministi maan.

Joo ja ei. En olisi voinut vaikuttaa määeääni enempää sim koulukiusaamiseen ja siihen, miten koulu sen hoiti, enkä etäkouluun ja sen vaikutuksiin. Mutta jälkiviisaana olisin mennyt heti lääkäriin ja hakenut terapiaa, kun aloin epäillä, että hänellä oli masennusoireita. Muut = (lapsen isä & muut sukulaiset) vaan sanoi, että projisoin ja ylireagoin. 

Persoonaan en olisi voinut vaikuttaa. Hän oli jo pienenä sellainen, että inhosi ihmisjoukkoja. Samalla kasvatuksella kovin erilainen, kuin sisarukset. Ja se on ihan ok, toivoisin vaan hänelle helpompaa elämää, ja sydämen avautumista, yhteyttä muihin. 

Ei ole incel, mutta sosiaalisesti kömpelö ja eristäytynyt.

Koska suomalainen ei yksinkertaisesti voi hyväksyä sitä, että jotkut yksilöt ovat parempia aivan kaikessa mukavampaa seuraa, sosiaalisempia, älykkäämpiä, aikaansaavempia jne... niin hoitavat ongelman eristäytymällä kyseisistä yksilöistä, josta seuraa se, että kömpelöidytään ja incelöidytään koko perheen voimin.

Ne paremmat yksilöt olisivat loistavia esimerkkejä lapsille, mutta kun pienen suomalaisen psykopaatin sielu ei vaan kestä.

En. Lapsena hänellä oli paljon ystäviä,teininä sukset meni ystävien kanssa ristiin kun  halusi mielummin maalata tai täyttää ristikoita, kuin meikata ja pyöriä ostarilla.

Nyt kun on 20 ei paljon poistu huoneestaan, töitäkään ei ole saanut. Surullinen olen mutta mitään en voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

En. Lapsena hänellä oli paljon ystäviä,teininä sukset meni ystävien kanssa ristiin kun  halusi mielummin maalata tai täyttää ristikoita, kuin meikata ja pyöriä ostarilla.

Nyt kun on 20 ei paljon poistu huoneestaan, töitäkään ei ole saanut. Surullinen olen mutta mitään en voi tehdä.

Miten lapsesi kokee oman elämänsä: toivooko, että joku tekisi jotain vai onko tyytyväinen?