Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla ollut tällaisia äitejä jotka eivät mitenkään reagoineet kun tytär raskaana?
14.04.2026 |
Ainakaan oma äitini ei mitenkään reagoinut raskauteen tai edes kysynyt kuinka raskaus sujuu.
Muistaakseni oli myös suuttui kun yliopiston käynyt siskoni alkoi odottaa lasta.
Onko tämä joku muinainen tapa toimia ennen vanhaan?
Kommentit (18)
Minun ei reagoinut mitenkään erityisesti. Sanoi vaan että älä kerro muille ennen kuin 12vko on täynnä. Odotin vähän parempaa/isompaa reaktiota. Pari viikkoa raskausuutisten jälkeen mentiin kihloihin, ja siihenkin sanoi tyyliin "en tiennyt että haluat sen kanssa kihloihin, mutta onnea nyt sitten". :')
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tavallista. Yleensä mummokuume iskee.
Ehkä vanhemmat polvet on tottuneet siihen, ettei luonnollista asioista tehdä isoa numeroa.
Kyllä. Ei osallistunut edes minulle järjestettyihin Babyshowereihin. Eipä ole juurikaan tekemisissä meidän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vanhemmat polvet on tottuneet siihen, ettei luonnollista asioista tehdä isoa numeroa.
Kyllä ne "vanhemmat polvet" ovat yleensä niitä, jotka saattavat ihan pimahtaa mummoudesta. Eli toinen ääripää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äiti ei ensin edes onnitellut vaan tivasi, että oliko se vahinko. Me oltiin oltu vuosia yhdessä ja ostettu yhteinen asuntokin. Onnitteli vasta sitten, kun kysyin, että ei aio onnitella.
Ei tuo ihme ollut. Kun me oltiin menty kihloihin ja soitin siitä äidille, hän ei onnitellut silloinkaan vaan sanoi "oletko ihan varma siitä mitä olet mennyt tekemään".
Lapseni syntyi.1993 olin aviossa ja mies oli hyvä
Sama mies edelleen
Äitiä ei kiinnostanut yhtään.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi saa lapsen, parasta pitää naama peruslukemilla tai draama räjähtää käsiin eikä lopu ikinä.
Mullakin suhtautui aika neutraalisti. Onnittelut ja kysyi joitain kysymyksiä voinnistani..Mutta äitini on aina ollut sellainen, ei mikään hössöttävä lässyttäjä.
Kolmannen lapsen kohdalla vähän kyseli, että " montako lasta meinasit pyöräyttää" ,mutta silti lasten synnyttyä on antanut ihan käytännön apua ( neuvoo esikoisen kanssa miten sen saa rauhoittumaan, hoiti vanhempia lapsia synnytysten aikaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se olisi vain äitien/naisten tehtävä tukea raskautta?
Missä sinun mies ja isä?
Miten sinun isä ja isoisä suhtautuu sinun raskauteen?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saa lapsen, parasta pitää naama peruslukemilla tai draama räjähtää käsiin eikä lopu ikinä.
Täh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se olisi vain äitien/naisten tehtävä tukea raskautta?
Missä sinun mies ja isä?
Miten sinun isä ja isoisä suhtautuu sinun raskauteen?
Yleensä se äiti nyt voi synnyttäneenä naisena samaistua. Tietenkin isienkin tulisi osoittaa kiinnostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se olisi vain äitien/naisten tehtävä tukea raskautta?
Missä sinun mies ja isä?
Miten sinun isä ja isoisä suhtautuu sinun raskauteen?
Yleensä se äiti nyt voi synnyttäneenä naisena samaistua. Tietenkin isienkin tulisi osoittaa kiinnostusta.
Mun äidin synnytykset kesti Max 2 h.Sanoi ettei oo kummainenkaan juttu. Oma 36 h kokemus oli aika eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se olisi vain äitien/naisten tehtävä tukea raskautta?
Missä sinun mies ja isä?
Miten sinun isä ja isoisä suhtautuu sinun raskauteen?
Itse en ole tekemisissä isäni kanssa ja ukki t appoi itsensä pari vuosikymmentä sitten. Toinen kuoli 10 vuotta sitten. Vain mummot ja äiti jäljellä.
Mun äitini sanoi, että minä en sitä sitten hoida🤨
Eikä tarvinnut hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se olisi vain äitien/naisten tehtävä tukea raskautta?
Missä sinun mies ja isä?
Miten sinun isä ja isoisä suhtautuu sinun raskauteen?
Itse en ole tekemisissä isäni kanssa ja ukki t appoi itsensä pari vuosikymmentä sitten. Toinen kuoli 10 vuotta sitten. Vain mummot ja äiti jäljellä.
Olisiko heidän kokemusmaailma sit sellainen, ettei äidiksi tulo oo ollut mikään positiivinen kokemus... jäänyt yksin, joutunut pärjäämään jne..Vaikea onnitella asiassa, jossa näkee enemmän pelon kuin ilon aiheita?
Kyllä Suomessa naisen tehtävät ja odotukset ovat korkealla ja ajatellaan, ettei naiset, ainakaan mummoikäiset tarvitse omaa elämää, vaan raada, raada, toisen hyväksi, niin kirkkaimman kruunun saat, jopa virkahenkilöt odottavat hoitavan aikuisten tyttären raskaushuolet, synnytykset, lastenlapsien hoidon, iäkkäiden vanhusten hoidon, sairaan puolison, eikä mitään, jos oma terveys reistailee,vaan teet 50v työuran siinä sivussa jne tuet ja paamot muita. Ja jopa 80v pitää olla ulkonäöltään rypytön, kroppa timmissä kunnossa ja hiukset laitettu, muuten saat naisvihan ja halveksintaa ukkokullalta tai pahimmillaan nyrkistä.
Ja kuka näitä vaatimuksia latelee - nuoret naiset ja miehet.
tietää kuka niitä hoitaa sitten. Itse