Rikkaus on todellakin suhteellista

Juttelin kaverin kanssa ja me eletään aivan eri todellisuudessa. Molemmat ollaan perheellisiä, autollisia, talollisia ja työssäkäyviä. 

Kulutustottumukset vissiin vaan eroaa, kun minusta meillä on todella hyvä kuukausi, kun meillä laskujen ja kaiken jälkeen, (esim. pienet summat säästöön laitettu,) on noin tonni rahaa kolmelle ihmiselle kuukauden loppuun. Ja siis ihan vain arkeen tuo raha, ruokaan, bensaan. Ruokakaapit ja tankit ei oo  tyhjiä nytkään, joten todellakin näyttää hyvältä. Tiedän että pärjätään heittämällä, en edes laske kaupassa mitä ostan tms. 
 

Kaverilla sama tilanne, mutta aika on vain viikon. Eli kolmen pitäisi selvitä noin viikko muutamia euroja alle tonnilla. Ja hän oli huolissaan ja valitteli, että kun nykyisin ei rahat riitä. Oli melkeinpä vihainen siitä, että joutuu laskemaan rahoja vaikka käy töissä. 

Toki jokaisella on omat tilanteensa, mutta oli hankala tuntea sympatiaa. 

Eikö oikeasti ihmiset enää osaa suhteuttaa omia kuluja tuloihin? Jos sinulla ei ole varaa, et mene parturiin tai ravintolaan. Et osta uusia vaatteita siinä hetkessä. Olenko kohtuuton kun ajattelen näin? 

Ja tiedän, kaikilla ei ole varaa koskaan tehdä noita, jokaisella on oma tilanteensa. Mutta ehkä nyt tässä pohdin, tekeekö jotkut itsestään köyhiä sitä oikeasti olematta?