Mitä mieltä olet, jos kumppaniehdokas on ystävä exänsä kanssa?

Mulle olisi kyllä täydellinen deal breaker, jos uusi kumppaniehdokas yrittäisi millään tavalla määräillä tai edes ohjailla mun ystävyyssuhteitani.

Muutama vuosi sitten tapailin miestä, joka soitteli eksänsä kanssa joka viikko (ei lapsia). Kun näin ensi kertaa miehen ystäviä, tuli yksi miehen ystävän puoliso ilmoittamaan mulle, että tiedoksi vaan, että hän on aivan bestis deitti-mieheni exän kanssa. Totesin vain että kiitos tiedosta ja mitä siitä sitten.

Lopulta vedin rajan siihen, kun porukalla baarissa ollessamme mies puhui tämän exän kanssa pari tuntia baaritiskillä. Poistuin muihin maisemiin ja mies soitteli vielä viikkoja perään. Kehotin häntä soittamaan exälleen, jolla mitä ilmeisimmin aikaa kuunnella p@sk@puheita - toisin kuin minulla.

Nyt olen ollut viisi vuotta yhdessä miehen kanssa, jolla ei tarvetta roikottaa entistä elämää mukana. Joten vastaus kysymykseen: Sitä mieltä, että olkoon ystävä, mutta silloin hän ei ole kumppaniehdokas. Ainakaan minun.

Vierailija kirjoitti:

Mulle olisi kyllä täydellinen deal breaker, jos uusi kumppaniehdokas yrittäisi millään tavalla määräillä tai edes ohjailla mun ystävyyssuhteitani.

Niin eihän sitä tarvitsekaan, kun valitsee itselleen sopivan kumppanin. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin ihmisistä, meitä kun ns.on moneen junaan ja malliin.. Lähtökohtaisesti kai kypsät ihmiset voivat olla ystäviä sen jälkeen kun romanttinen suhde on päättynyt eikä sellaisia tunteita enää ole.  Minä olen eksäni kanssa ystävä edelleen vaikka meillä on jo uudet kumppanit ja lapsia. Kasvoimme nuorista aikuisuuteen yhteisen arvokkaan matkan, hän on aina tärkeä osa tarinaani vaikkei meistä loppuelämän pariskuntaa tullutkaan. Eikä tämä ole käsittääkseni kenellekään ongelma, eikä olisi kyllä syytä ollakaan. 

Niin ehkä kannattaa miettiä myös sitä laatua. Vietättekö aikaa kahden kesken exän kotona?

Toivottaisin hyvää jatkoa, enkä lähtis mukaan tollaseen soppaan.

Yksi tämän palstan yleisimmistä jankutusaiheista. Parasta on, että ne pariutuvat keskenään, jotka ovat eksiensä kanssa ystäviä ja katkerat, tiukkapipoiset äkäpussit toistensa kanssa. 

Termi ystävyys sisältää minusta tunnepuolen läheisyyttä. Kyllä tuo olisi minulle ongelma jos miespuolinen kumppaniehdokas olisi jonkun eksänsä kanssa ystävä. Todennäköisesti tällöin nainen on lempannut hänet, mutta mies on yhä kiinni siinä naisessa, ja luultavimmin olisi jopa valmis takaisin yhteen jos mahdollisuus tulisi. Sitten taas jos on yhteisiä lapsia, niin on normaalia, että ollaan yhteydessä. Tällöinkin tarvitaan rajat. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi tämän palstan yleisimmistä jankutusaiheista. Parasta on, että ne pariutuvat keskenään, jotka ovat eksiensä kanssa ystäviä ja katkerat, tiukkapipoiset äkäpussit toistensa kanssa. 

Tuohan on hei kätevää. Voitte harrastaa vaikka parinvaihtoa jos alkaa kyllästyttää. On niin hyvää ystävyyttä vain. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvin yleistä. Aikuiset ovat eronkin jälkeen ystäviä lasten takia. 

Vaan eipä onnistu epävarmoilta, lapsellisilta, sairaalloisen mustasukkaisilta. Ei tällaisilta mitkään ihmissuhteet onnistu.

Kyllä mietityttäisi että miksi ovat eronneet, jos ovat hyvissä ja läheisissä väleissä ja yhteisiä lapsiakin on. En itse rikkoisi ydinperhettä heppoisin perustein. Vakavien syiden jälkeen taas olisi vaikea pitää exää läheisenä, ystävänä.

Juu ei.

Riippuu paljon siitä ymmärtääkö se exä olevansa exä, vai kuvitteleeko hän että milloin vaan, ja koska tahansa voi tehdä tikusta asiaa, koska "mehän ollaan niiin hyvät ystävät" Ei kiitos sellaista tunkeilijaa kolmanneksi pyöräksi. 

Minusta tää on hyvä merkki. Kertoo siitä, että ihminen on kyennyt käsittelemään ristiriidat kypsästi ja yhteistyökykyisesti. Tää olis tärkeää etenkin jos on yhteisiä lapsia. Olen itse eroamassa ja olisin toivonut eron jälkeen ystävyyttä, jopa sellaista, että olisimme voineet käydä jopa lomilla yhdessä. Valitettavasti lasteni isä on kuitenkin sitä mieltä, että jos erotaan, ei sitten olla enää edes puheväleissä.