Lue keskustelun säännöt.
Söin suklaapiirakkaa suruuni
22.09.2008 |
Kaksi palaa. Maistui tautisen ihanalta. Yritän muka laihduttaa kesäkiloja. Näinhän ne varmaan tippuvatkin!
On vain niin väsynyt ja paha olo. Silloin palaan kerta toisensa jälkeen samaan vanhaan kipupisteeseeni : lohtusyömiseen. Inhoan syksyä ja pimeää ja sitä, ettei ole mitään, mitä odottaa. Seuraavaan kevääseen on vielä pieni ikuisuus.
Asiaa ei edesauta yhtään se, että olen lasten (4 kpl) kanssa lähes aina yksin. Näin viimeksi miestä eilen iltapäivällä ja seuraavan kerran näen joskus huomenna. Huomisenkin hän käy vain nukkumassa kotona ja on sitten taas torstaihin asti pois. Ja sama ralli jatkuu.
Ja silti minä onneton jaksan tuntea morkkista niistä kahdesta piirakkapalasesta.
Amen.
Kommentit (5)
Valmiiksi paloiteltuna. Myös korvapuusteja ja kahvikakkua löytyy. Voin keittää iltakahvit-tai teetkin! Oikeastaan on ikävä aikuista juttuseuraa. Ajatustenvaihtoa. Saa tulla!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koko tämä sama p.. elämä, mikä ei muutu nähtävästi miksikään vaikka mitä yrittäisi tehdä, ja voin sanoa että olen yrittänyt. voi kun saisi vielä sitä piirakkaakin, tulisipa sitä ylipainoa siitä ja kolesteroli ja verenpaine koholle sipseistä, niin eipähän tarvitse täällä enää vuosikymmeniä kituutella ja miettiä elämän epäreiluutta.
Olen loistava keksimään niitä! :) Olen kyllä toisaalta loistava laihduttajakin : pudotin viime tammikuusta heinäkuuhun 11kg pois. Mutta ikävä kyllä olen parempi laihduttaja kuin painonhallitsija.
Ap
...mua rupes nyt hirmuisesti himottamaan se piirakka. Saisinko minäkin kaksi palaa, vaikken erityisen surullinen olekaan.