Erosin pitkästä suhteesta ja nyt oon yksinäinen

Tuu mun viekkuun kemiin.

Mulla sama juttu, paitsi että mä nautin tästä. Ihanaa saada olla yksin 🥰

Eilen en jutellut kellekään.enkä varmaan tänänkään..

Ap

Miksi erositte? 

Sitten ongelmasi on jokin aivan muu kuin se ero ap. Yhden ihmisen ei tule olla kenenkään -ainut- sosiaalinen kontakti.

Tuliko yllätyksenä, että jos eroaa ainoasta ihmiskontaktistaan, ei jää ketään? 

Oisko joku harrastus tai järjestöhomma johon voisit mennä? Näkisi muita ainakin. Pienikin apu seuroissa yms on tervetullut. 

Olisi kenties kannattanut miettiä asiaa tarkemmin. Eroa seuraa usein yksinäisyys, joskus jopa suru.

Hanki uusi harrastus, sillä olen itse selvinnyt erosta. Aloin harrastaa enemmän käsitöitä, olin tehnyt niitä aiemminkin, mutta erottuani aloin tehdä niitä enemmän ja olen harrastuksen kautta tavannut aivan mahtavia ihania ihmisiä. Mieti mikä voisi olla sulle sopiva harrastus. 

Itse en miehenä ole toistaiseksi ole eläessäni ollut pidemmässä parisuhteessa, ja esimerkiksi asunut saman katon alla kumppanin kanssa.

Parisuhde on haave ja unelma, joka säännöllisen epäsäönnöllisesti kohoaa mieleeni.

Välillä se tuntuu, jopa kivuliaalta ja tuskaiselta.

Toisaalta ymmärrettyäni että on iso ero siinä onko ja elääkö yksin vai yksinäisenä vähän helpotti.

Tajusin, että minun on aidosti parempi olla ja elää yksin kuin se, että kohtaloni olisi ollut elää yksinäisenä suhteessa, josta en osaisi irrottautua, koska pelkäisin yksin oloa, joka on monintavoin eriasia kuin yksinäisenä oleminen. Mutta toki se enemnän ja vähemn aktiivisuutta ja askaretta vaatii, ettei yksin eloni johtausi yksinäisyyteen. Kun en kuitenkaan ole mikään erityisen introvertti saati erakko, joka ei edes kokisi tarvetta läheisyyteen ja tai tois(t)en seurasta ja asioudenjakamisesta eritavoin.

Minun suositukseni: Aloita joku sosiaalinen harrastus.

Itselläni ero yli 25 vuoden suhteeesta tuli yllättäen kuten miehille yleensä käy. Ja kun minä olin meistä se erakkoluonne niin sosiaalisia verkostoja oli minulla varsin vähän. 

Työkaverin ehdotuksesta lähdin 9kk kärvistelyn jälkeen mukaan tanssikursseille ja myöhemmin myös lavatansseihin. Samoihin aikoihin aloin käydä lauantai-iltaisin myös diskossa jossa viihtyy vanhempaa väkeä. Eli asetin itseni alttiiksi sosiaalisille tilanteille.

Aikaa ja rahaa näihin saa halutessaan uppoamaan vaikka ei edes käytä alkoholia mutta tähänastisen perusteella kyllä kannatti.

Vierailija kirjoitti:

Hanki uusi harrastus, sillä olen itse selvinnyt erosta. Aloin harrastaa enemmän käsitöitä, olin tehnyt niitä aiemminkin, mutta erottuani aloin tehdä niitä enemmän ja olen harrastuksen kautta tavannut aivan mahtavia ihania ihmisiä. Mieti mikä voisi olla sulle sopiva harrastus. 

... ja ap:n kannattaisi aloittaa nimenomaan sosiaalinen harrastus. Yksin harrastaminen voi toki viedä ajatuksia pois erosta mutta ei tuo uusia ihmisiä elämään.

Tuttu tunne minullakin. Olisin valmis uuteen suhteeseen, mutta vaikeaa tällä iällä löytää mistään "luonnollisesti". Nuoruuden suhteet löytyi baarista, koulusta ja yhteisten tuttavien kautta. Tällä iällä ei kyllä baarista ketään löydä eikä ole kavereita joiden kautta löytyisi. 

Pitäisi keksiä joku uusi harrastus josta löytäisi kavereita ja ehkä mahdollisuus parisuhteeseen kasvaisi. Kuntosalilta en ole löytänyt. Tuntuisi hölmöltä lähteä tekemään salilla tuttavuutta muille kun pelkään että ajattelevat että häiritsen heidän treeniä. 

Mies hylkäsi ja olen muuttamassa aivan korpeen keskelle ei mitään. Odotan innoissani että pääsen olemaan yksinäni. Toisaalta muutan myös lähemmäs sukulaisiani, joten jos tulee liian yksinäistä, saan helpommin seuraa myös. Nyt asun aivan toisella puolen Suomea kuin he.

Mä siis erosin kun intuitioni sanoi niin. Mies riidoissa temperamenttinen. 28v oltiin yhdessä. Yksi ero jo samasta suhteesta mutta palattiin yhteen vuoden eron jälkeen mutta sitten mulle tuli niin huono olo suhteen takis että oli erottava. Oltiin parhaita ystäviä. Nyt aika tyhjä olo.

Ap

Kuten edellä joku sanoi, tanssikurssi. Siihen loppuu yksinäisyys 

Kiva harrastus, hyväksi  päälle ja keholle 

Ei elämässä voi ripustautua yhteen ihmiseen. Olisiko nyt herätys alkaa etsiä ihmissuhteita ja siis muutakin kuin seurustelua. Toisaalta, jos olet intrivertti niin ilmeisesti sinulla ei ole haluja kontakteihin. 

Sinulla on nytkin mahdollisuus lähteä vaikka kahvilaan tai johonkin viikonlopputapahtumaan, joita on  lähes joka kaupungissa. Niin moni asia on itsestä kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Oisko joku harrastus tai järjestöhomma johon voisit mennä? Näkisi muita ainakin. Pienikin apu seuroissa yms on tervetullut. 

Suosittelen vapaaehtoistyötä. Etsi itsellesi sopiva.  Itse löysin täydellisen vapaaehtoistyön (ala josta olin haaveillut). Tapaa mukavia ihmisiä ja poikkeaa esim työelämästä että kenelläkään ole tarvetta nokitella ja yhteisöllisyys pelaa.

Itse huomasin että olen oppinut ymmärtämään erilaisia ihmisiä. Ja toimimaan heidän kanssaan luontevasti.