Lue keskustelun säännöt.
Oliko lapsuudenperheesi köyhä vai varakas vai jotain siltä väliltä ja mistä huomasit sen?
07.04.2026 |
Puhuttiinko teillä esimerkiksi rahasta (tai sen puutteesta) ihan avoimesti, ja sanoivatko vanhemmat ihan suoraan, jos johonkiin ei ole nyt varaa?
Omat vanhempani eivät koskaan sanoneet sanakaan perheemme taloudellisesta tilanteesta, enkä edelleenkään tiedä mikä se tarkalleen ottaen oli. Ns. perusjuttuihin, ruokaan yms löytyi aina rahaa. Mutta monessa muussa asiassa vanhempieni rahankäyttö oli varsin ristiriitaista; joidenkin asioiden kanssa seurattiin tarjouksia ja pihdattiin aivan loputtomiin, ja sitten taas joskus tuntui ettei tuotteen hinnalla ollut oikein mitään väliä. (no kaitpa silloinkin jonkun ylärajan olivat asettaneet. Ja siis en edelleenkään tiedä, että oliko kyse satunnaisesta rahapulasta vai ennemminkin joistain muista rahankäytön tavoista ja periaatteista mitä vanhempani noudattivat.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
TEET TÄMÄN SAMAN ALOITUSEN TUHANNETTA KERTAA..MIKSI HELVETIZSÄ NÄIN TYHMIÄ KYSELET ???? VASTAILE ITSELLESI . 👿
Mitä oikein sekoilet? En ole koskaan tehnyt samasta aiheesta aloitusta
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TEET TÄMÄN SAMAN ALOITUSEN TUHANNETTA KERTAA..MIKSI HELVETIZSÄ NÄIN TYHMIÄ KYSELET ???? VASTAILE ITSELLESI . 👿
Mitä oikein sekoilet? En ole koskaan tehnyt samasta aiheesta aloitusta
ap.
Älä vastaile trolleille. Kiitos.
Meillä oli ns irtorahaa aina tilipäivinä. Silloin sitä käytettiin aika häikälemättä ja sitten viikko ennen tiliä oli ns kituviikko. Rahaa ei ollut yhtään mihinkään ylimääräiseen ja ruokakin usein oli puuroa tai jotain pussikeittoja.
Meillä oli kiva koti, siisti ja vähän erilailla sisustettu kuin siihen aikaan oli. Kaverit kovasti ihastelivat, että teillä on niin kaunista.
Asuttiin kaupungin vuokratalossa ja kumpikin vanhemmista olivat ravintolassa töissä, käsityötaitoisia ja remppahenkisiä. Meitä oli neljä lasta.
Raha näkyi ja kuului, kun sitä ei näkynyt.
Vasta aikuisena tajunnut, että oltiin se perhe jolla oli kulissit kunnossa. Ulospäin näytettin rikkaammilta kuin oltiinkaan ja kotona taas oltiin köyhempiä kuin oltiin.
Meillä oli uudet Seppälästä tilatut vaatteet, kaikki uusimmat hifilaitteet.. esim videot ja videopelit jo seitkytluvulla. Oma videokamerankin isä hankki järkkärinsä lisäksi. Kävi näyttävästi ottamassa kuvia ja filmiä pitkin naapurustoa. Hän tykkäs esittää rahakasta.
Vasta aikuisena tuon tajusin paremmin. Meillä törsättiin, kun tili tuli ja sitten elettiin kituviikkoa ennen tiliä. Velkaa ei ollut, satunnaisia osamaksuja. Eli ei me niin köyhiä oltu kuin annettiiin ymmärtää, he vaan eivät osanneet käyttää rahojaan tasaisesti.
Ei oltu köyhiä eikä rikkaita, mutta vakavaraisia. Varmaan aika keskiluokkaisia. Rahasta ei puhuttu ikinä, mistään ei ollut pulaa ja me lapset esim. isompina reissattiin aika paljon viikonloppuisin jne ja kaikkeen saatiin aina rahaa. Mutta ei rahaa törsätty silti. Sellainen huoleton, mutta järkevä suhtautuminen jäi rahaan. Sen muistan, että isä aina pihisteli siinä kohtaa, kun piti ostaa uusi pyörä tms. kalliimpi juttu. Ostettiin usein joku halpis-markettipyörä, josta mutterit irtoili (kirjaimellisesti) viikon päästä ostosta.
Ei ainakaan rikas. Vaatteet ja urheiluvälineet ja muut kierrätettiin nuoremmille sisaruksille, mutta se taisi olla aika yleinen tapa silloin. Ruokaa oli ja pidettiin synttäreitä ja mistään ei ollut varsinaista puutetta. Mutta näin jälkeenpäin muistelessa ainakin joskus puhelin suljettiin, oletettavasti koska oli jäänyt lasku maksamatta. Veikkaan, että isän alkoholismi oli syynä, dokaaminen on kallis harrastus ja aika usein vaikuttaa negatiivisesti työhön. Isän kuoleman jälkeen taisi mennä rahallisesti paremmin, mutta raha-asioista ei koskaan puhuttu.
Siltä väliltä. Oli uusi asunto maksettavana ja ruoassa ei juuri pihtailtu. Kaikessa muussa kyllä.