olen hukassa elämässä..suunta puuttuu

Olen jo käyttänyt tätä että "jos ei tule muutosta niin lähden", mutta mies on vaan sanonut, että "ok, mutta en tahtoisi että lähtisit" viimeksi annoin toisen mahdollisuuden kun heti tuon sanottua alkoi ääni muuttua kellossa ja mies oli kauan aikaa tosi ihana..mutta sitten sama tilanne toistui ja nyt en tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Toisaalta haluaisin lähteä, mutta toisaalta taas rakastan miestäni liikaa. Olemme olleet jo montavuotta yhdessä.. ja haluaisin että suhde jatkuisi parempana



Meillä on huonoja päiviä enemmän kuin hyviä(ei mitään väkivaltaa kuitenkaan vaan pikkuasioista riidellään), mutta ne hyvät päivät saavat minut aina yrittämään. Välillä tuntuu tosin , että yritän yksin.



Miten saan mieheni yrittämään myös?..tiedän että hän rakastaa minua yhtä paljon kun minä häntä, mutta miksei näytä sitä.. ja riittääkö rakkaus aina kuitenkaan?

Ja sitä ajattelua voi harjoitella. Jos et ole tyytyväinen häneen, onko se syy erota? Onko hän tyytyväinen sinuun? Oletteko yrittäneet puhua tai lähestyä toisianne? Jos päättää olla yhdessä, saa vähän panostamalla itsensä myös haluamaan olla yhdessä. Olettaen nyt, ettei teillä ole väkivaltaa tai muuta vakavaa ongelmaa suhteessanne.

ei ole väkivaltaa eikä päihteitä. Yksi työnarkomaani (mies löytyy) joka ei näy palkassa. Mies ei vaan oikein halua pitää lomia perheen kanssa. Joten olemme vaan todella eriytyneetkin jo paljon. Vk-loput on todella lyhyitä. Mies koneella ja minä koneella tai sitten molemmat katsoo tv:tä. Yhteistä harrastusta tai mitään ei ole. Eikä mies koskaan järjestä mitään perheen yhteistä tekemistä vaan sekin jäänyt minun vastuulle. Eihän yksi ihminen voi tehdä suhdetta.

Mies on tyytyväinen suhteeseen. Seksiä voisi kuulemma enempi olla. Emme riitele enään yhtään juuri. Tai jos riitelemme niin ne on tosi hurjia ja mies solvaa minua.

Jotenkin vaan elämän lyhyys ahdistaa ja se että tässäkö tämä on elämäni. Ettei tunne mitään intohimoa toista kohtaan. Enempi vaan toinen ärsyttää.



ap

nytkin mies vaan meni töiden jälkeen nukkumaan. Ollaan aina eri tilassakin. Ahdistaa tää elämä. =(



ap

ja intohimon loppuminen. Mutta itseltään voi tosiaan kieltää moiset ajatukset. Olen itsekin miettinyt samaa, mutta pakottanut huolehtimaan vaikka yksin parisuhteesta, kun kuitenkin tietää, että toinekin haluaa oikeasti olla yhdessä.

Joko kaksin tai jonkun ulkopuolisen avulla. Varmasti voitte löytää vielä toisenne uudelleen ja saada suhteenne paremmaksi kuin koskaan! Aloita vaikka hankkimalla kahdenkeskistä aikaa esim. lapset hoitoon la-su yöksi. Juttelette, syötte hyvin ja nukutte pitkään...Tai sitten vaikka menette rauhalliseen ravintolaan kahden.



Voit myös käydä juttelemassa esim. srk perheasiainkeskuksessa yksin, kertomatta miehelle. Saat vinkkejä miten lähestyä asiaa. Yleensä neuvotaan ettei kannata ainakaan aloittaa "sinä et ikinä" "sinä aina" jne. yleistyksiä, syyttelyä...Siinä ei keskustelua synny. Aloita vaikka kertomalla miltä sinusta on viime aikoina tuntunut ja kysy sitten miltä miehestä tuntuu. Voisitteko jotenkin parantaa tilannetta yhdessä.



Erolla uhkailu ei varmasti ole kovin viisasta mutta jos tosissasi olet jo miettinyt sitäkin vaihtoehtoa niin kannattaa tuoda sekin julki. Ettei tule miehelle yllätyksenä vaan ymmärtää että jotain täytyy muuttaa elämässä.



Meillä oli myös kriisi miehen kanssa mutta päästiin siitä eteenpäin. Nyt keskustellaan avoimemmin ongelmistamme ja vaikkei ne ongelmat olekaan sillä ratkaistu mutta ymmärrämme toisiamme paremmin ja myös sitä miksi toinen käyttäytyy siten kuin käyttäytyy.

meillä kriisiä ollut jo monta vuotta. Mies ei lähde juttelemaan itse käyn. Kärsin myös masennuksesta osittain menneisyydestä johtuen ja tästä parisuhteesta. Eli itse yritän hoitaa itseäni. Jotenkin vaan ärsyttää miehen totaalinen flegmaattisuus parisuhdetta kohtaan. Tekee jos pyydän jotain ja siivoaa ja hoitaa lapsia mutta ei tee oma-aloitteisesti oikein mitään. Itse kokeilen esim. uusia reseptejä, pidän huolta itsestäni, ostan vaatteita itselleni ja järjestän yhteisiä koko perheen juttuja. Mies ei tee näistä mitään...joo miksi otin hänet. Olin 20v kun tavattiin ja kun eka lapsi 26v ikäisenä ilmoitti tulostaan olin tekemässä aborttia ja mies sanoi muuttuvansa. Eipä muuttunut. Edeelleen tekee huonolla palkalla paljon töitä. =/



ap

Ongelma on minä itse, se etten saa elämääni hallintaan. Mieheni yrittää kyllä parhaansa, mutta minä ahdistun tai kyllästyn ihan aina, sama mitä tekee.

Ongelma on minä itse, se etten saa elämääni hallintaan. Mieheni yrittää kyllä parhaansa, mutta minä ahdistun tai kyllästyn ihan aina, sama mitä tekee.

Ihan sama mulla. Eli kaikki mitä mies tekee ärsyttää mikä ärsyttää itseänikin. Tuntuu vaan että väärä mies minulla. Mutta millaisen sitten saisin? Sen tiedän että millaisen haluisin mutta onko liiankin kovat vaatimukset vai ei.

ap

jos mies vaan ärsyttää ja inhottaa koko ajan. En oikein voi katsoa. Muistuttaa vaan siitä miten väärässä oiin kun hänet otin. =/ Ja itsellä paha olo kun en halua olla mitenkään paha ihminen..



ap

up

sellaista että asetat aikarajan, jossa tilanteen tulee muuttua. Jos ei muutu, muutat pois. Sano miehelle suoraan että aika loppuu jos mitään ei tapahdu.