Kaveri laittoi välit poikki, kun peruin muuttoavun oman jaksamisen takia. Oonko muka tehnyt jotain väärin?

Oon ihan puulla päähän lyöty mun (ex) ystävän reaktiosta.
Mulla on ollut viimeaikoina todella raskasta töissä ja oon joutunut ihan tosissaan opettelemaan omien rajojen vetämistä, etten pala loppuun. Työstän tälläkin hetkellä terapiassa sellaista kiltin tytön syndroomaa, missä oon aina laittanut muiden tarpeet omieni edelle ja uuvuttanut itseni.
Lupauduin jo viikkoja sitten auttamaan yhtä pitkäaikaista kaveria sen muutossa nyt viikonloppuna. (Hän muutti siis vähän yllättävän eron takia uuteen asuntoon). Perjantai-iltana iski kuitenkin ihan järkyttävä uupumus. Tuntui, että kroppa ja mieli huutaa lepoa, ja ahdisti pelkkä ajatuskin laatikoiden kantamisesta jossain pölyssä ja stressin keskellä. Nukuin lauantaina vähän pidempään ja aamulla herätessä tajusin, etten vaan kerta kaikkiaan pysty venymään enää tähän.
Laitoin kaverille ysiltä (muuton piti alkaa kympiltä) tosi empaattisen viestin. Selitin rehellisesti, että oon ihan loppu ja mun on pakko laittaa oma terveys nyt edelle. Pahoittelin tilannetta, mutta sanoin että tarvitsen tän viikonlopun ihan vaan oman tilan ottamiseen ja palautumiseen.
Sieltä tuli takaisin ihan hirveä ryöppy. Hän laittoi useamman ääniviestin, joissa ihan itkien huusi, että joutuu nyt kantamaan exänsä kanssa kahdestaan jotain pesukonetta ja sohvaa, kun olin kuulemma ainut kaveri joka oli luvannut tulla. Siis joo, ymmärrän että ero ja muutto stressaa, mutta ei ole mitenkään ok vaatia toista uuvuttamaan itseään sen takia. Eikö aikuiset ihmiset muutenkin käytä nykyään muuttofirmoja? Jos ei ole kahta tervettä ihmistä kantamassa, niin silloin maksetaan ammattilaisille, eikä oleteta että ystävät rikkoo selkänsä jollain pitsapalkalla.
Jäin kotiin, tein vähän yin-joogaa ja tilasin hyvän aamiaisen. Iltapäivällä olo oli onneksi jo paljon kevyempi. Yksi toinen ystävä kysyi myöhemmin terassille lasilliselle, ja koin että sellainen nopea, suoritusvapaa tuulettuminen auringossa tekisi mielelle hyvää. Käytiin parilla ja laitoin IG-storyyn ihanan kuvan meidän skumpista.
Noh, tää muuttajakaveri oli nähnyt sen storyn. Se laittoi illalla viestiä, että oon "itsekäs paska" ja "tekopyhä kusipäää", ja sitten se blokkasi mut joka puolelta!
Olin ihan sanaton. Laitoin sille vielä miehen puhelimesta viestin, missä selitin tosi rauhallisesti, että just se rento istuskelu ja nauraminen oli sitä, mitä mun ylikuormittunut hermosto sillä hetkellä tarvitsi palautuakseen. Sitä ei voi mitenkään verrata raskaaseen fyysiseen suorittamiseen jossain ahdistavassa eromuutossa. Ei vastannut mitään.
Mulle jäi tosta sen raivoamisesta tosi paha mieli. Mulle on nimenomaan painotettu, että omista rajoista kiinni pitäminen on tärkeintä. Tuntuu, että tää ihminen ei pysty yhtään kunnioittamaan mun tarpeita vaan olettaa mun uhrautuvan.