Työnhaku on ihan h***etin lannistavaa ja syö kaiken elämänhalun.

Olen ekstrovertti, oma-aloitteinen, älykäs ja harkitseva, on tutkinnot ja työkokemusta, ikä ei ala vielä työnantajalle pelottavan isoilla numeroilla. Haen ahkerasti töitä, panostan jokaiseen hakemukseen, soitan perään silloin kun se tuntuu sopivalta. Pitäisi olla täydellinen osuma työnantajalle.

Jos soitan työpaikkoihin, vastaus on aina ankea. En enää soittele, ellei ole ihan oikeasti tosi hyvää asiaa. Yritän erottua joukosta hakemuksilla ennemmin kuin ärsyttämällä kiireisiä rekryäjiä rimputtelemalla perään. Hakemuksia tulee kuulemma satoja jokaiseen paikkaan.

En ole päässyt kuin pariin haastatteluun. Olen ollut pari vuotta työttömänä ja kadottanut kaiken elämänilon. Hakemusten tekeminen tuntuu joka kerta raskaammalta, kun mikään ei kuitenkaan johda mihinkään. Kesä on tulossa, mutta mitä iloa siitä on? Ei ole rahaa tehdä yhtään mitään, hyvä kun saan ruokaa pöytään.

En oikeasti tiedä, miten jaksan tätä elämää. Kaikki toivo on nitistetty. Tätäkö loppuelämä tulee olemaan? En pysty kouluttautumaan uudelle alalle työkkärin määräysten takia. Voin vain odottaa. Mutta mitä minä edes odotan?